Monta päivää siihen menikin, ennen kuin saimme jotain kirjallista muistoa perinteiseen matkablogiimme aikaiseksi tämän kesän osalta. Tämähän on selkeästi merkki siitä, että ollaan ihan oikeasti lomalla, eikä raportoimassa jokaista liikkuamme. Joten nyt alkaakin olemaan juuri sopiva aika laittaa jotain ylös, ennen kuin nämä alkuajan elot ja olot täällä täysin unohtuvat. Edessä on kumminkin vielä monta päivää aina heinäkuun 9. asti
Norwegian lennätti meidät ongelmattomasti perjantaina 20.6 Malagaan. Olimme onneksi ottaneet lennot hyvissä ajoin Norwegianilta, eikä Finnairilta. Näin ei tarvinnut liikoja stressailla lakkoiluista. Vuokra-autokin löytyi helposti Centauron vuokrauspisteeltä. Jälleen kerran ihan uusi auto, alle 900 km ajettu. Pikainen autoon tutustuminen, kamat kyytiin ja matka kohti Lojan kaupunkia ostamaan peruselintarvikkeita ensimmäiseen majapaikkaamme Algerinejossa. Ajomatka perille otti Malagasta reilut puolitoistatuntia. Ei paha ajomatka keskelle kaunista Andalusiaa. Täällä on hyvä viettää yhteensä 8 yötä.
Asunto osoittautui ennalta nähtyjen valokuvien arvoiseksi. Uima-allas näkymillä on hieno. Onneksi olemme n. 1 km korkeudessa, joten helteetkään eivät tunnu täällä mitenkään tukalilta. Tuuli tosin hieman innostuu välillä tuivertamaan ja oliviipuutkin tuntuvat lähtevän lentoon hetkellä millä hyvänsä. Eiköhän ne ole näihin tuulen tuiverruksiin tähän mennessä tottuneet. Näkymä ikkunastakin on kuin suoraan postikortista. Jostain syystä työasiat eivät ole pahemmin mieltämme painaneet.
3 päivää jaksoimme viettää allaselämää ennen kuin pääsimme eilen 24.6 autolla tutustumaan muuhunkin maailmaan tämän karsinan ulkopuolella. Onneksi saimme edellisenä iltana viime hetkellä varattua liput seuraavaksi aamuksi Granadan Alhambran palatsiin. Tämä tarkoitti heräämistä jo ennen kukonlaulua, jotta varmasti ehtisimme paikan päälle sovittuna aikana. Matkaa täältä Granadaan oli vajaa puolitoistatuntia. Kilometreissä alle 100 mutta mutkaisten teiden takia eteneminen on aika hidasta. Jos olet varannut liput Nasrid Palaceen, kannattaa todellakin olla paikan päällä sovittuna aikana. Muuten jää paikka näkemättä. Tämän pakollisen kierroksen jälkeen voi tutkia aluetta rauhalliseen omaan tahtii.
Alhambran alue oli upea, paremminkin paratiisi. Kukkia ja kauniita arabialaisia rakennelmia ja koristeita joka paikka täynnä. Tämä voisi olla hyvä esimerkki siitä miltä muuallakin Euroopassa voisi tänä päivän näyttää, ellei arabialaisten leviämistä Euroopan puolelle olisi taannoin estetty. Onneksi ehtivät aikoinaan hetkeksi valloittaa Etelä-Espanjan, näin jättäen meille turisteille hienoja näkymiä ja tunnelmia heidän kultuuristaan. Ei ole paikkaa turhaan valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. Samassa yhteydessä oleva Generalife, eli Sulttaanien kesäkoti puutarhoineen ja sisäpihoineen oli vielä paratiisimaisempi versio itse Alhambran pääpalatsin alueesta. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä on aikoinaan rakennettu ja vielä ylläpidetty.
Matka jatkui autolla Granadan keskustaan, jossa tavoitteena oli nähdä kuuluisa Granadan Katedraali. Kultaa tai kullattua pintaa riitti silmin kantamattomiin. Voi vaan kuvitella kuinka paljon tästä kiiltävästä tavarasta onkaan rahdattu toiselta puolelta maailmaa, Espanjan aikoinaan hallinnoimilta merentakaisilta alueilta. Aikoinaanhan maailma, mitä silloin tunnettiin, oli heti Amerikan löytymisen jälkeen jaettu kahtia Espanjan ja Portugalin kesken.
Pari ensimmäistä kuvaa eivät ole pääkatedraalista vaan ”Basilica de San Juan de Dios” kirkosta. Kunnon 1700-luvun barokkityyliä muhkeimmillaan.
Olihan täällä seinäänkin kirjoitettu meille turististeille terveiset. Ei ole kapinointia näkynyt ja kaikki ovat olleet meille oikein ystävällisiä. Varmaan tuo seuraavan kuvan lause osuu enemmän niille pahimmille turistialueille. Ymmärrättevää, että paikallisia harmittaa, kun kaikki kallistuu meidän muiden takia. Juuri samanlaisessa asemuksessahan mekin tällä hetkellä olemme.
