Saapuminen tähän kauan odotettuun syyslomakohteeseen sujui yllättävän sujuvasti aina alusta loppuun asti. Auringonlaskunäkymät Alppien yllä olivat upeat. Finnairin suora lento toi meidät lopulta ajallaan Marco Polon kansainväliselle kentälle. Lentokin oli mukavan lyhyt, hieman alle 3 tuntia. Kaupunkiin kulkeva bussi odotti heti suoraan ulko-ovien ulkopuolella. Perille Venetsian bussiasemalle Piazzale Romalle päästyämme edessä oli vielä pieni siirtyminen Vaporetto vesibussilinjalle 1 S. Marcuolan laiturille, josta raahauduimme laukkujen kanssa hämäriä kujia pitkin lopulliseen kohteeseemme Grande Canalen varrelle. Asunto osoittautuikin aivan mahtavaksi, kuten kuvista oli ennakkoon ollut pääteltävissä. Sijainti Cannaregiossa pääkanaalin varrella oli rauhallinen mutta silti keskeinen. Paikasta oli helppoa lähteä muualle ja tulla takaisin. Harmi että saavuimme perille vasta iltasella kahdeksan aikaan, joten itse seikkailut Venetsian kaduilla saivat odottaa seuraavaa päivää.
Lopultakin koitti ensimmäinen aamu ja kanaalikin oli herännyt mukavasti eloisammaksi. Eri näköisiä veneitä soljui joka suuntaan. Tätähän voisi tuijottaa koko päivän mutta suunnitelmana oli silti lähteä tutustumaan itse kaupunkiin. Aluksi oli hieman vaikeuksia päättää mitä kaupunginosaa lähtisimme koluamaan mutta pähkäilyn jälkeen päädyimme vastapuoliseen San Paolon ja Piazzale Roman alueeseen. Talon (entinen palatsi) laituri asuntomme alla oli hyvä paikka aloittaa kierros. Meni tosin hetki ennen kuin pääsimme omaa lähialuettamme pidemmälle sillä näkymät ja pikkukaupat ottivat oman aikansa.
Jotta pääsisimme toiselle puolelle kanaalia, piti löytää sopiva ylityspaikka. Tässä tapauksessa helpoin vaihtoehto oli paikallinen Traghetto eli 2 € gondolikyyti vastarannalta suoraan Rialton kalatorille. Nopea ja halpa tapa ylittää pääkanaali sellaisista paikoista, joissa ei ole siltoja lähellä. Pääkanaalilta löytyy tällaisia vaihtoehtoja ainakin kolmesta eri kohdasta. Samalla pääsi kokeilemaan miltä tuntui perinteinen gondolikyyti. Halpa hinta verrattuna oikeasti vuokratusta puolen tunnin ajelusta, joka maksaisi 90€ tai illalla 110€.
Kalatorilta oli kalat ja myyjät jo kadonneet koska olimme sen verran myöhässä liikenteessä. Aikaiseen aamusta täällä pitäisi olla kunnon tunnelmaa. Nyt jäljellä oli enää vain maha täynnä olevia isoja lokkeja.
Koska käytännössä täällä oli mahdottomuus suunnistaa tarkasti niin aloimme lompsimaan fiiliksen mukaan kujia sinne sun tänne. Ehdottomasti paras ja stressittömin tapa. Menet minne tahansa, niin kulman takaa paljastuu AINA jotain uutta tai ihmeellistä. Kuvaukselliset kanaalit ja niitä ylittävät sillat saivat kamerat käymään kuumina. Näin jälkikäteen aika mahdoton tehtävä käydä kuvia läpi ja valita niistä parhaimpia. Onneksi kuvista jäi karttaleimat joten näiden pohjalta päivän kierros oli suunnilleen seuraavanlainen: Campo della Pescaria (Rialto fish market) – Bar All’Arco – Rio de le Becarie – Ponte Raspi – Calle Raspi – Ponte Giovanni Andrea Della Croce – Rio di San Polo – Campo Sant’Agostin – Campo San Boldo – Ponte del Parucheta – C. del Tentor – Ponte Cappello o ’dei Garzoti’ – Corte Canal – Fondamenta de le Sechere – Ceranavolta – Sestiere Dorsoduro – Bacarotto – Calle S. Rocco – Basilica S.Maria Gloriosa dei Frari – Campo dei Frari – La Bottiglia – Sotoportego Zane – Punto G – Chiesa di San Simeon Piccolo – Ponte degli Scalzi – Palazzo Emo alla Maddalena (koti)
Ja kartalla tuo sama näyttäisi suunnilleen tällaiselta. Itsellemme lähinnä muistoksi koska heti ensimmäisenä päivänä teimme pisimmän ja ikimuistoisimman kierroksen. Hyvä saada jonkinlainen käsitys missä kaikkialla oikein pyörimme. Sen verran sokkeloista ja mutkittelevaa reittimme oli. Kyllä tuosta ihan realistista kuviota muodostuu kun reissua itse jälkikäteen muistelee..
Ja mitä kaikkea tuolta matkan varrelta löytyikään. Seuraavassa kuvapläjäyksessä vastaus tähän 🙂
