10.1 Mumbai – Thane – osa II

Matkalla sattuu ja tapahtuu.
Yksinkertaisetkin asiat kääntyvät varsin ikimuistoisiksi. Otetaan esimerkiksi
rahanvaihto. Normaalistihan se on varsin nopea tapahtuma mutta ei täällä. Ennen
kuin riippulukoilla köytettyyn liikkeeseen pääsi sisälle, vartija kävi
perusteellisen tarkastuksen ja kaikki omat tiedot piti kirjata erilliseen
kirjaan. Lopulta ovi aukesi mutta byrokratiahan ei toki siihen loppunut. Puoli
tuntia meni ennen kuin poistuin tyytyväisenä taskut täynnä rupioita. Majapaikka
Suomessa ja Intiassa piti selvittää tarkoin kaikin tavoin, soittivat jopa
useamman tarkastussoiton Mumbain hotelliin. Onko Harria olemassa jne. Passissa
suurin ihmetys oli kun ei ollut osoitetietoja. Noh..eihän Suomen passissa /
viisumissa niitä ole mutta täkäläisillä kuulemma on. Ihmetys vaan lisääntyi joka
tarkoitti lisää tarkastussoittoja. Siviilisäädylläkin oli merkitystä. Tiedä
sitten olisiko sinkku joutunut saman tien ulos vai loiko sormus sormessa
jonkinlaista katu-uskottavuutta. Ja ne allekirjoitettavien paperien määrä,
sanoin kuvaamatonta. Toivottavasti eivät olleet velkakirjoja tms. koska en
tarkempaan lukenut. Lopputulos puolen tunnin jälkeen oli kumminkin toivottu.
Taskut täynnä paikallista rahaa. Mutta koska en lukenut allekirjoitettavia
papereita niin kotona varmaan odottaa jälkikäteen hurumykky intialaisten
velkojien karhuamiskirjeitä. Onpahan Annelle tuliaisia hoidettavaksi.

null

null
Cheetah Grill – Chicken Murgh Biryani – lopultakin sellainen ruoka joka räjäytti
kaikkien vuosien jälkeen potin. Ainahan se on kiva mennä yksin
pöytäliinaravintolaan. Tuntee itsensä jotenkin väärässä paikassa olevaksi. Tällä
kertaa kannatti tuntea. Perinteisesti annoksen valinta ruokalistalta ja perään
pyyntö että ”tulinen” kiitos, ja moneen kertaan varmistus että ymmärsi asian. Ei
ollut edes nälkä kun tänne illalla tulin. Silti pakko oli tulla kun päivän
aikaan olin moneen kertaan päässäni suunnitellut että nyt pitää päästä hyvän
ruuan ääreen. Lopulta ruoka tuli nopeasti, annosteltiin muiden toimesta
lautaselle käyttämättä omia käsiä. Yleensä aina suosin kastikkeellisia
Intialaisia mutta tällä kertaa kokeilin tätä toista kastikkeetonta perinteistä.
Kannatti. Ensimmäinen suupala kertoi makuhermoille että nyt olemme kerrankin
oikeilla jäljillä. Hetken päästä loputkin päänupin osa-aluista tajusivat että
nyt tuli todellinen lottovoitto. Uskomaton Intialaisten mausteiden
makukombinaatio ja siihen täydellisen sopiva tulisuusaste. Me ”happy” vaikka ei
edes ollut nälkä. Lautanen tyhjentyi, niin huomaamattani toimintaani tarkkaan
seurailleet hyökkäsivät saman tien annostelemaan lisää. En ehtinyt itse. Sama
kävi olut lasin kanssa. Annetaan työntekijöiden tehdä työnsä sillä tätä
vartenhan he ovat täällä töissä. Lopulta huomasin että tarjoilija ei ollutkaan
ainoa joka seurasi toimintaani. Ilmeisesti kaikki muutkin olivat halunneet tulla
seuraamaan miten valkonaaman käy heidän mielestään tulisen ruuan kanssa.
Toivottavasti näytös oli suhteellisen siedettävän katsomisen arvoista.
Ilmeisesti oli kun itse paikan pomokin ilmestyi lopulta ja varmisteli että
kaikki ok. Hänen kanssaan löytyikin yllättäen hauska Suomi yhteys joten
turinoinnista ei ollut tulla loppua. Eroon pääsi vasta maksettaessa. Vaati että
toimitan hänelle käyntikorttini seuraavana päivänä, kun nyt ei ollut sattunut
mukaan. Kuka nyt korttien kanssa jaksaa lähteä syömään. Hinta koko hauskuudelle
n 650rp eli n. 9 euroa. Haloo! Voisin viedä oppilaat tänne huomen illalla ja
tarjota kunnon ateriat ennen siirtymistäni kauemmas heistä keskelle
Mumbaita
null
*Hypercity Mall – Thane. Oppilaiden harjoittelupaikka kuukaudeksi. Sunnuntai.
Olin asennoitunut että tänään olisi jonkun korkeammalla taholla olevan luoma
vapaapäivä mutta väärin oletettu. Jolly oli organisoinut tapahtumia tälle
päivälle enemmän kuin laki sallii. Kävimme tutustumassa oppilaiden tulevaan
työpaikkaan ennen huomista (ma) ekaa työpäivää. Todella hieno vastaanotto heille
ja hyvä paikka markkinoinnin alan opiskelijoille. Kumpaakin osapuolta varmaan
jännitti yhtä paljon. Heille ensimmäiset länsimaalaiset harjoittelijat ja
länsimaalaisille ensimmäinen kerta Intiassa. Aika hyvä ja hauska yhteensattuma.

null
*Ihmettelytauko tutustumisen jälkeen. Kyllä se siitä

null
*Oppilaat jäivät paikalliselle ostarille ja minä jatkoin Jollyn ja
maratoonarikuskin kanssa tutustumaan mahdollisiin muihin paikkoihin tulevia
harjoittelijoita varten. Metallialan yritys, ala joka hyvin kaukana omasta
osaamisalueesta mutta mahdollisille muille kyseisen alan opiskelijoille tutumpi.
Varmistin perusasiat ja miltä näyttää. Itse mahdollinen alan asiantuntija saa
kuvien ja kokemuksieni perusteella sitten arvioida sopivuutta.
Perusturvallisuusasiat olivat kunnossa joten en voi muuta kuin suositella. Nähty
ja koettu. Ennen kaikkea ei samanlainen ”pätsi” kuin Schwing Stetter Chennaissa.
Liian kuuma halli jossa länsimaalaisten paras paikka oli jäähdyttelykopissa, kun
muut paikalliset tekivät hikoilematta työtä saunamaisissa olosuhteissa. Tuolloin
tuli itsellekin kuuma jo pelkästään vieraillessa.
null
null
*Pakkohan tämäkin oli kokea ja kuvata. Kukkoja työpaikalla lemmikkeinä. Ei ihan
normaalia. Eivät olleet muuten moksiskaan mutta kunnes tulin kameran kanssa
kuvaamaan, niin tuli kiire paeta. Jännä yksityistieto. Alueen eri yritykset
pitää vapaapäivän sovittuina eri viikonpäivinä. Näin sähköä riittää tasaisesti
kaikille koko ajan ja ruuhkatkin vähenee. Ei pöllömpi idea
null
*Jolly, Maratoonari, Omistaja (72v). Oma yritys ja työ on hänelle harrastus eikä
velvollisuus. Hieman eri asenne täällä työntekoon kuin muutamalla
mainitsemattolla ammattiliitolla Suomessa

null

*Siinäpähän lyhyesti tämä päivä. Näkymä tämän hetkisen hotellin ikkunasta.
Huomenna vapaa päivä. Ti aamulla yrityskäynti ja siirtyminen seuraavaan
hotelliin.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *