Tänään irrotettiin itsemme rannalta ja mökin terassilta. Otettiin pyörät alle 15rm/h ja lähdettiin polkemaan rantatietä golfkentän reunoja kierrellen kohti Berjaya Suite Resortia. Golfkenttä näytti näin lajia harrastamattoman silmin hienolta ja puttausmaisemat olivatkin kohdillaan. Berjaya Suites sijaitsee golfkentän takana korkealla mäellä ja siihen kohtaan päällystetty tiekin loppui. Pyörä pusikkoon parkkiin ja jalan eteenpäin. Turtle Sanctuarin kohdalta oli vielä n. 20 min kävelyä aika raastavaa viidakkopolkua pitkin viereiselle Paya – rannalle. Vai toisen into riitti sinne asti.
Paluumatkalla kohtasimme apinaperheen, joka aterioi pusikossa. Hellyyttävän näköisiä turjakkeita, jotka eivät pelänneet kahta kaksijalkaista kameran heiluttelijaa. Hienoja, pikkulinnun kokoisia perhosia liihotteli ympäriinsä kuin yritellen väistellä kameran linssiä. Lisko löytyi vahtimasta menopelejä, mutta otti vikkelästi jalat alleen saavuttuamme paikalle. Kiva retki. Onneksi tuli tehtyä tämä pikku trekking, sillä nyt ymmärtää paremmin sen, kuinka kaunis tämä saari oikeasti on. Upea.
Ja valitettavasti se iltakin tuli sieltä taas auringonlaskuineen. Meiltä pitäisi ottaa kamerat pois ja laittaa lukkojen taakse iltahämärän aikoihin. Homma repesi täysin käsistä ja vain kameran akun väsyminen esti sadan kuvan saldon täyttymisen, siis per kamera .
Meillä se on kummaa tämä lomailu kun nälkä ei tule. Muut valittelee lomakilojen kertymistä ja me sitä kun ei ole nälkä. Skipattiin illallinen ja käytiin pelaamassa muutama kierros bilistä. Ei mennyt hyvin. Terassilla ihailtiin joka iltaista valoshowta taivaalla.. Ukkosta yrittää, mutta ei saa aikaiseksi. Harmi, täälläpäin mualimaa koettu ukkonen on aika siisti. Näkemättä jäi Tiomanilla.
*Ralliasento päälle ja menoksi
*Mahtavan näköinen golfkenttä täällä. Kiva olisi kokeilla mutta tuskin haluavat meitä tuhoamaan kenttää
*Kukat ovat kyllä mahtavia täälläpäin maailmaa. Joka paikka täynnä upeita kasveja. Täällä sentään menestyvät toisin kuin meillä kotona
*Vilvoittava vesiputous. Tosin sen verran kaukana, että sen vilvoittava vaikutus jäi vain mielikuvitusasteelle
*Kivoja jylhiä näkymiä
*Sillä aikaa kun itse rymysin viidakossa Anne keksi itselleen tekemistä. Tässä lopputulos joka yllättäen elikin omaa elämää. Yksi asetelman malleista oli ilmeisesti tyytymätön kuvauspaikan järjestelyihin ja käveli tiehensä kesken kuvaussession.
*Bunot Beachiltä johti epämääräinen polku seuraavalle rannalle Paya Beachille. Rankka retki. Käärmeet säikytteli matkan varrella. Kuvassa pitäisi näkyä polku. Herää kysymys vaan missä? Taas tuli 1500-luvun Etelä-Amerikan konkistadorit mieleen. Varmaan ollut aika rankkaa viidakossa haarniskat päällä samalla peläten, minkä puun takaa lentää curare-nuolia takalistoon.
*Tämmöisiä karvanaamoja pilkisti kasvillisuuden keskeltä. Söpöjä.
*Metsän laatu hieman erilaisempaa meille havumetsiin ja pusikoihin tottuneilla Ei voi kuin ihailla ja kuvitella mitä tuolla vehreyden keskellä liikkuu.
*Polkupyörävahti…tai varas..
*Resortin rantamaisemia. Rumempikin voisi olla..
*Ja illan kohokohta eli auringonlasku alkaa..Anne otti varaslähdön…kuvaili jo päivällä kuvia varastoon
*Tätä samaa täällä joka ilta
