Eli nyt ollaan ihan reaaliajassa. Eilen oli pitkä päivä. Matka oli lyhyt kartalla, mutta ajassa pitkä. Aamulla lähtö klo 08.00 Tiomanilta ja 12 tunnin päästä oltiin perillä Balilla. Suurin osa ajasta meni Kuala Lumpurin lentokentällä vilinää katsellessa. Aikaa oli, mutta silti meinattiin missata lento. Ihan sen takia että odottelimme hieman väärän international- sisäänmenoportin edessä. Kiirus tuli kun tajuttiin minne piti mennä. Meidän vikahan ei ollut se, että passintarkastuksessa on yleensä jonoa. Eli pakko oli ohittaa tavalla tai toisella muut jonottajat. Ei onnistunut. Passitarkastajat halusivat simputtaa meitä ja käskivät pyytää jokaiselta jonossa olevalta lupaa ohittaa (n.30 ihmistä). Onneksi saatiin oikoreitti ”Vain Malesialaisille” tarkoitetusta passintarkastuspisteestä, mutta hyvin vastahakoisesti. Jos ei olisi onnistunut, niin Kuala Lumpur – Bali lento olisi pitänyt ostaa kolmanteen kertaan. Miksi? Sen takia, että ensimmäiset lennot oli vahingossa etukäteen varattu 7. toukokuuta 7. kesäkuun sijasta. Eli olimme missanneet yhdet lennot ennenkuin edes loma alkoi. Tälläista sattuu aina välillä reissuja suunnitellessa. Varsinkin kun tällä kertaa tehtiin kaikki mahdollinen valmiiksi, eikä jätetty sattuman varaan kuten ennen.
Joka tapauksessa matka Balille meni hyvin. Uns hotelli osoittautui hyväksi. Oltiin käyty yrittämässä tänne jo pari vuotta sitten, mutta silloin oli täynnä. Nyt viisaampina varattiin etukäteen. Tänään taksilla Balin kärkeen Uluwatuun, josta Padang Padang rannan kautta hotellille. Rahanvaihtoa, syömistä ja hieman shoppausta. Auringonlasku Legianin rannalla ja hotellille iltaa istumaan. Aamulla kohti Annen paratiisia..joka kelpaa kyllä mullekin enemmän kuin hyvin.
*Uns Hotel – Legian Street (n. 35 €/yö). Hyvä sijainti ja rauhallinen paikka. Ei Kutan hälinän keskellä. Kaksi vuotta sitten ei päässyt suoraan joten nyt varattiin hyvissä ajoin.
*Balilla taas hieman eri uskonto ja se näkyy katukuvassa. Henget pysyy ruuassa, kun joka paikka on pieniä ruokalahjoja täynnä
*Uluwatu Temple Balin ihan etelä kärjessä. Mahtavat maisemat. Taksi 3 tunniksi joka odotti meitä aina tarvittaessa. Hintaa reissulle tuli n. 30 €. Halvemmallakin olisi ryhmämatkoilla varmaan päässyt, mutta kun haluttiin tehdä reissu kaksistaan.
*Lisää jylhyyttä. Vaikea ajatella, että tästä on ollut n. < 1 000 000 vuotta sitten maayhteys Australiaan… tai jostain täältäpäin Indonesiaa. Ei ole enää. Nyt siitä suunnasta tulee enää isot aallot
*Tuosta kun tippuisi. Olisi pitkä matka alas
*Voimaa noissa aalloissa on vaikka muille jakaa. Jylinä sen mukainen kun osuvat Balin kalliohin
*Kalliomaisemia
*Itse Uluwatu Temple. Ei mikään valtava rakennelma mutta sijainti lyömätön
*Kivan näköinen patsas. Kaikkinensa harvinaisen elävän näköinen, mutta mallit olivat hyvin petollisia. Kun silmä vältti, lähti otuksien mukaan silmälasit, laukut, ja sandaalit ja itse asiassa kaikki mikä vaan irtosi. Välillä oikeasti ihan pelotti, niin kammottavia ääniä näistä naamoista irtosi, Mutta syy oli yksinkertaisesti nälkä, eli myös eläimet taistelevat täällä elantonsa puolesta kuten rantamyyjät Kutalla.
*Maha täynnä ja ruokapaikka ympärillä hieman sekaisin. Ihan kuin omassa kotona pöytä ruokailun jälkeen, Naama on sen näköinen, että tässäkö tämä nyt oli? Missäs se jälkiruoka viipyy?
*Vielä jylhiä maisemia tähän lopuksi
*Padang Padang. Tuttu ranta Julia Robertsin elokuvasta ”Eat, Prey, Love”. Kuvattu tällä rannalla. Ihan hyvä elokuva romantiikan nälkäisille. Paikalliset kertoivat, että Roberts oli 3 päivää näillä kuvauspaikoilla. Ei hullummat työolosuhteet, vaihtaisin heti oman työpöytäni näille kulmille.
*Matkalla alas rannalle. Uskaltaako vai eikö mennä kallion kolosta alas?
*Uskalsi se, mutta jäi johonkin kait jumiin koska joku muu tuli ekana ulos toiselta puolelta
*Surffareiden paratiisi. Eli ei meidän paikka, vaikka siisti olikin. Kannatti ehdottomasti kömpiä alas. Pettymys sinänsä, koska kaupallisuus oli iskenyt, niin että rättikojua oli melkein enemmän kuin auringonottajia. Bintangin innoittamat bilettäjät täyttivät rannan varjoisat kolkat.
*Balilaista taidetta