9-13.6 Togean Islands – Togean saaret

Vietämme viimeistä iltaa Fadhilla Bungalowsin terassillamme ja mietimme kaikkea kokemaamme näiden neljän viime päivän aikana. Saavuimme sunnuntai iltana 13 tunnin matkustamisen jälkeen lähes tyhjillään olevaan resorttiin. Meidän lisäksi läsnä oli vain ranskalainen pariskunta. Muina päivinä paikkaan saapui yksitellen myös muita pariskuntia mm. Hollannista, Kanadasta jne. Hyvin hiljaista mutta silti ruokailujen aikana sen verran ihmisiä että keskustelu solisee varsin vilkkaana. Aiheet liikkuvat yleensä akselilla mistä tulet, mihin menet , missä olette käyneet ja mistä kotoisin jne. Aina kun uudet saapuvat niin samat tarinat uudelleen. Ei haittaa, koska kuuluu tähän systeemiin. Eli tämäkin paikka tarjoaa ruokailut ajastetusti kaikille aamupalaa lukuunottamatta. Mukava olla tietoinen siitä ettei aamulla tarvitse herätä tiettyyn aikaan. Tosin tästä luxuksesta huolimatta aamulla tulee herättyä automaattisesti jo ennen kahdeksaa. Kuka hullu tulee tänne asti nukkumaan ympäri kellon?

Paikassa on monia hyviä asioita joista ruoka on yksi huomionarvoisimmista. Hyvää, paljon ja maukasta. Ei tarvitse nähdä nälkää. Toki näiden paikallisten jälkeen alkaa pikkuhiljaa heräämään kiinnostus Balin McDonaldsia kohtaan. Mahtaa maistua hyvälle kaiken riisin, kalan ja muiden erikoisuuksien jälkeen. Kaikkea aina aikansa ja vaihtelu virkistää.

Mökit siistejä ja suoraan rannalla 200 000-300 000 rp. Ei ilmastointia ja ei tuuletinta. Ikkunat ja ovet auki on kaikkein paras vaihtoehto nukkua. Hyttysverkon sisällä on kumminkin turvassa kaikilta mökkiin yöllä mahdollisesti mönkiviltä otuksilta. Miten tänne päädyttiin? Vaikka vaihtoehtoja olisi ollut muutama muukin niin Tripadvisorin arvostelut ratkaisivat. Kerrankin voisi itsekin tuonne kirjoittaa ensimmäisen arvostelun. Pelkkää positiivista koska ei keksi mitään valittamista. Pikkuasioita ei oteta huomioon.

Päivät täällä meni varsin omalla painollaan. Ekana päivänä ihan vain lähialueeseen ja vesiin tutustumista. Toisena päivänä lähdettiin koko päivän veneretkelle muiden asukkaiden kanssa. Olipahan hyvä reissu. Aluksi mentiin keskellä merta olevalla isolle koralliriutalle”Reef 1” snorkkeloimaan. Erikoista oli että paikka oli todellakin keskellä merta. Lienee jokin syntymäisillään oleva saari? Kuka sanoikaan että Napoleon olisi kuollut? Eivät ainakaan mukana olevat ranskalaiset koska heidän johdollaan tuli nähtyä useampia keisarin kopioita veden alla…siis kyseessä ovat varsin kookkaat kalat..lähes Annen kokoisia. Olivat vaikuttava näky. Veden suolaisuudesta johtuen ei paljoa tarvitse pelätä uppoamista. Vaikka kuinka makaat liikkumatta veden pinnalla rentona niin uppoamisefekti ei ota tapahtuakseen. Eli ei tarvita liivejä lainkaan. Tunnin snorklailun jälkeen suuntasimme tunnin päässä olevalle Karina Beachille lounastamaan, snorkkeloimaan ja ottamaan aurinkoa. Upea paikka kaikkine puitteineen. Kamera kävi kuumana kun yritti epätoivoisesti tallentaa tunnelmia jälkikäteen kotona talvipakkasilla katseltavaan lomavideoon. Lopuksi hieman lähempää tutustumista luonnon antimiin vaarattoman bambukäärmeen kera. Tuntui kädessä ihan kuin kaupasta ostetulta metrilakulta mutta sillä erotuksella että oli elävä. Pari kuvaa alempana todisteena.

Reissu päättyi erikoiseen paikkaan. Koko maailmassa vastaavia lienee yhteensä 4 kappaletta. Jellyfish lake. Eli miljoonia vuosia sitten merestä erottautunut oma vesialue jossa vesi on hiljalleen muuttunut makeaksi. Loukkuun jääneet meduusat menettivät evoluution myötä polttamiskyvyn koska tuolle ominaisuudelle ei ollut enää tarvetta. Viholliset olivat jääneet meren puolelle. Erikoista pulahtaa sameaan lampeen snorkkeleiden kanssa odottaen milloin näkee ensimmäisen vilahduksen meduusasta. Pikku hiljaa niitä alkoi leijumaan edessä, takana ja joka puolella. Hieman outo tunne koska harva ihminen taitaa luonnostaan olla varsinainen meduusan sydänystävä. Vielä hätkähdyttävämpää on pistää pää veden alle ja huomata samalla että snorkkeleiden lasissa roikkuu meduusa. Säikähdys on luonnollista tässä vaiheessa. Ok. Kädellä koittaessa tuntuvat lähinnä sykkiviltä läjiltä. Hankala kuvata tarkemmin. Nyt ei tämän luonnon ihmeen takia tarvitse erikseen ainakaan lähteä Borneon Kalimantanin tai Palaun suuntaan.

Vikana päivänä päätettiin käydä tutustumassa vastapäiseen Katupat nimiseen kylään. Tälläisiä pikkukyliä löytyy Togeanilta useampia eri puolelta aluetta. Mukava 3 tunnin reissu majapaikkamme johtajan opastamana. Eikä maksanut mitään. Kierrätti meitä viljelmillä, koulussa, omassa kotonaan ja joka paikassa. Pieni mutta idyllinen kylä sisältäpäin. Fadhila Cottages pyörii kylän toimesta ja kylä saa toimeentuloa puolestaan resortin saamista tuloista. Toimiva symbioosi näillä täällä. Viljelmät olivat varsin mielenkiintoisia. Neilikkapuita, kaakaopuita, pippuripensaita, kookoksia, papaijapuita jne. Mielenkiintoista oli maistella tuoreeltaan. Mauttomia osa mutta varsinainen maku ja tuoksu ilmestyykin vasta kuivattamisen jälkeen. Nyt on ainakin taatusti tuoretta neilikkaa kotiintuomisina joulun glögejä varten.

Matka kohti Balia voi alkaa. Tämä reissu tänne saarille osoittautui lottovoitoksi. Matka kohti seuraava etappia on taas perinteisen pitkä ja vähäuninen (luultavasti). Tunnin matka lähimpään satamaan kylään nimeltään Wakai. Täältä isolla Tuna Tomini lautalla 12 tunnin yömatka Gorontaloon, jossa perillä olemme lienee aamuyöstä klo 04.00 tai jotain. Lento kohti Balia Makassarin kautta lähtee 11.15. Hauska Fadhillassa kihloihin mennyt hollantilaispariskunta on seuranamme Gorontaloon asti.

Alla olevista kuvista ja niiden teksteistä selviää yksityiskohtaisempia asioita hieman tarkemmin.

null
*Kotiriutta valkenee silmien eteen auringon nousun jälkeen. Yes…tälläistä ollaan taas pari päivää odotettu. Ei silti ihan Bunakenin tai Bangkan veroista mutta varsin mukava silti. Saavutettavuus helppo.

null
*Fadhila Cottages. Valokuvauksellinen laituri jonka päässä on hyvä näkyvyys suoraan alla lilluvaan akvaarioon. Illalla on mukava seurata myrkyllisten Skorpionikalojen leijuntaa laiturin alla. Aina muiden toimesta varoitetaan että koskea ei saa, vain katsoa.

null
*Muutama kuva majoitteista rannalla. Ei ilmastointia, ei fania. Silti ei valittamista vaikka aina välillä hiki hieman puskeekin pintaan. Kuuluu asiaan tälläisissa paikoissa. Parasta oli ehkäse ettei edes kännykällä ollut verkkoa täällä…wifeistä puhumattakaan. Työasiat eivät paljoa paina mieltä.
null
null
*Rantakujaa ravintolan suuntaan

null
*Muuten vain yleiskuva jostakin kohtaan

null
*Meri on sininen. Väri todellisuudessa vaihtelee aina auringon paisteen ja tyyneysasteen mukaan. Todellisuudessahan se on väritöntä, mitä on aina välillä vaikea uskoa

null
*Resortin kuvauksellinen hiekkarannan pääty.

null
*Taustalla häämöttää Katupatin kylä josta kaikki työntekijät omistajaa myöten ovat kotoisin

null
*Kun jano yllättää niin tuore kookos on melko hyvä lääke sen sammuttamiseen. Vanhemman kookoksen mehu on silti parempaa kuin tuoreen. Tämmöinen opittiin täällä vertailemalla eri kypsymisvaiheessa olevia coconut-tuotteita

null
*Kolmas kuva laiturista. Jokohan alkaisi riittämään..

null
*Kameran zoomin testailua kaukana siintävään sademetsään. Mitähän kaikkea tuollakin elää?

null
*Kaukana siintää toinen täällä päin oleva majoituspaikka Bolilanga Resort. Houkuttelevan näköinen sekin. Onneksi kumminkin valittiin tämä

null
*Orkideat voi hyvin mökin edustan puissa. Hyvä tuoksu leijailee ilmassa..houkutellen hyönteisiä ja meitä

null
*Paikan omistajan vaimo lapsineen nauttii lomapaikkansa antimista. Ei pöllömpi kesämökki heillä

null
*Hieman auringonlaskutunnelmia. Viidakko pimenee

null
*Yleiskuva Togean saarista riuttojen ja vesisyvyyksien kera

null
*Hieman historiaa. Toisen maailmansodan liittoutuneiden japanilaisten alasampuma pommikoneen hylky. Sukellettavissa noin 20 metrin syvyydessä. Virallinen historia kertoo että kukaan ei kuollut mutta paikalliset osasivat kertoa että yksi menehtyi. Ehkä uskomme heitä tässä tapauksessa enemmän

null
*Matkalla snorkkelointi retkelle keskelle ei mitään…paitsi kalastajia

null
*Keskelle ei mitään Reef 1 sukelluspaikkaan oli rakennettu kiva rakennelma. Epätodellinen näky. Veden alla todella hienoa.

null
*Karina Beach. Paikka kuin suoraan postikortista. Veden alla oli myös yhtä hienoa

null

null
*Aina välillä pitää muistaa myös syödä. Luonnossa ruoka maistuu aina monta kertaa paremmalta vaikka ei se pahaa ole ollut tn paikan ravintolassakaan

null

null
*Pari hassun hauskaa kuvaa myrkyttömän bambukäärmeen kanssa.

null

null
*Kannaksen takana odottaa erikoisuus mitä maailmasta ei montaa löydy eli Mariona Jellyfish lake

null
*Tarkempaa tietoa kyseisestä harvinaisesta medusa järvestä

null
*Neilikkapuita

null
*Neilikan kukintoja. Tuoksu tulee esille vasta kuivaamisen jälkeen

null
*Kaakaopuun hedelmiä. Sama juttu maun kanssa. Vasta kuivaus ja sokerin lisääminen tekee niistä tunnistettavamman

null
*Tuoretta pippuria suoraan pensaasta. Aika spicyä eli kyllä sen pippuriksi tunnisti

null
*Muuten vaan vehreitä näkymiä paikallisten puutarha-alueelta

null
*Papaija hedelmiä. Täältä ne ilmestyi suoraan aamiaslautaselle. Hyviä ja tuoreita

null
*Kookoksia mutta sillä erotuksella ,että tässä päästiin maistamaan kookoksen kukkaa joka sijaitsee pähkinän sisällä. Taas oppi uutta ja maistu erikoiselle. Ei ollut pahaa. Ei varmaan löydy Ison Omenan Prismasta

null
*Matkalla kylässä tarjosivat jotain outoa paikallista juomaa. Ei meidän makuun mutta pakkohan sitä oli maistaa. Neste kahvikarkin makuista ja klimpit jostain hedelmistä. Yksi iso jäi kurkkuun joka piti vaivihkaa piilottaa Annen laukkuun paperiin kierrettynä

null

null

null
*Ihmeellistä kuinka hauskaa lapsilla on päästä kuvaan ja lopuksi nähdä itsensä siinä. Iloa ja hauskuutta riittää ilmassa vaikka muille jakaisi….varsinkin videokuvankautta

null
*Päivä päättyi saarella omaan tutkimusretkeen saaren sisäosiin. Tutkimusmatka tuntemattomille alueille jäi kesken kuumuuden ja sateen liukastuttamien polkujen takia.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *