Varsin jännä päivä. Kunnon munakas aamiaiseksi kämpällä. Muutama röyhtäisy, kamat kasaan ja matkaan. Hieman totuttelua aluksi näihin rutiineihin. Perinteisesti meidän matkan hankalin paikka näyttää aina olleen heti alussa. Avaimen toiminta tähän asuntoon on kyllä niin arpapeliä että olla voi! Lottovoitto olla sisällä.
Ongemista huolimatta pääsin ulos ja jopa bussiin, 96 kuljetti suoraan sinne mihin pitikin eli Rue de Menilmontant ja Petite Centuire. No problemos tähän suuntaan, paluumatkalla asiat eivät menneet käsikirjoituksen mukaan. Näistä myöhemmin.
Eli tarkoitus oli tsekata Pariisin ympäri kiertävä rata, Petite Centuire, ei ihan perus turistikohde. Ihme että 1830-luvulla rakennettua Pariisin kiertävää rataa ei ole valjastettu turistikäyttöön. Olisi aika siisti tapa tutustua kaupunkiin. Ilmassa vissiin onkin jotain suunnitelmia, mitä matkan varrella tuli muiden ratabongareiden kanssa juteltua
Päivän toinen kohde oli ns. Regardsit Bellevillessä. Täh? Nopea selvitys asiaan. Pariisi = Lutetia on Roomalaisten perustama, kuten moni muukin Euroopan kaupunki. Kaupunki hyvällä sijainnilla ei ole mitään ilman vettä. Näin ollen roomalaiset kaivoivat kunnon maansisäiset akveduktit Bellevillen huokeaan kallioperään. Aikaa meni ja aikaan saannokset unohtuivat kunnes keski-ajan kirkkomiehet tajusivat ”man-holes”merkitykset. Hieman puhdistusta, tölli päälle ja veroa vedestä.
Ai niin se paluumatka. Piti päästä Buttes Chaumontista kämpille. Hyppäsin suoraan ensimmäiseen bussiin ,oletuksella että menee keskustan suuntaan. Menihän se kunnes kaikki käskettiin ulos. Hetken aikaa tuli katseltua karttaa, että missä ollaan, Ok…päästiin kartalle ja loppujen lopuksi kotiin…siis Pariisin, ei Nastolaan tai Kivenlahteen. joten XI kertaa odotellessa,,,,,,,,,,,,,,,,
Erikoisen paikan ne olivat löytäneet ensimmäiseen ”Jason Bourne” elokuvaan. Bellevillen kulmassa Minillä portaat alas. Aika jyrkät ihan luonnossa. Stuntilla ollut hommaa muutaman sekuntin takia.
