Hetken otti ennen kuin päästiin kuvassa olevaan paikkaan. Kotiovelta Balille otti tarkalleen 20 tuntia, sisältäen vaihdot, kentällä olemiset jne. Saapuminen Balille 02.00 yöllä. Seuraava päivä olikin ihan lepoa ja toipumista varten. Vanhat ei enää jaksa kuin ennen. Joskus tehty sama matka mutta pidemmällä kaavalla. Pitkä pätkähän se taas oli yhteen putkeen mutta perillä silti. Nyt olemme kohteessa Cocotinus Sekotong – Lombok – Indonesia. Olemme tyytyväisiä, vaikka hyttyset hieman tekivätkin damagea ja vielä heti ensimmäisenä ns. kunnon lomapaikkayönä. Eiköhän niistä silti toivuta.
Palataan silti ajassa hieman takaisin päin. Tällä kertaa reissu lähti erittäin lupaavasti käyntiin. Aina ollaan kuultu juttuja ja tarinoita lentoluokan korotuksesta businekseen. Kenelle tämmöinen arpaonni osuukaan kohdalle? Eurojackpotissa ei tullut päävoittoa mutta Finnair tarjosi hyvän sivuosuman. Olipahan yllätys, kun lähtöportilla koneeseen mentäessä ilmoittivat että ”Teidän istumapaikat ovat vaihtuneet. Hyvät olivat puitteet: ruuat, tarjoilut sekä nukkuma-asento. Oli hieman liian hyvää ollakseen totta, joka johti siihen, että ei oikein malttanut nukkua. Perinteisessä tutummassa economy luokassa taaempana olisi varmaan herännyt aamulla paljon pirteämpänä.
Bangkokissa taksi alle ja kohti Don Muang lentokenttää. Reilu tunti ja 500 BHT oli ihan ok. Hieman odottelua kunnes vajaan viiden tunnin lennon jälkeen saavuimme Balille Denpasariin. Tuttu paikka ja tutut rutiinit mutta silti tämäkin episodi tarjosi yllätyksen, onneksi hyvän sellaisen. Vanhasta muistista tuli varattua tuttu hotelli Mercury, mutta sillä yllätyksellä, että tämän kertainen Mercury sijaitsikin Legianilla, ei Kutalla. Ihan ok olla vaihteeksi hieman normaalista poikkeavammasta sijainnilla. Hotelli oli hyvä ja sijainti ok, vaikka ei ollutkaan heti rannassa. Kutan ranta oli taas ihan kiva. Tähän aikaan vuodesta erittäin siisti ja ei paljoa turisteja. Ehkei tänne viikoksi kumminkaan jaksaisi jäädä mutta emme silti liikoja ala tätä paikkaa haukkumaan, vaikka se muodissa tuntuu olevankin. Kiva olisi tietää missä se ns. aito Indonesia on jota kaikki kunnon reppureissaajat yrittää etsiä?
Maanantai 4.6 aamulla kukkojen aamuserenadien kanssa yhtä aikaa ylös. 15 min ja 50 000 rph kentälle. Toiseen suuntaan Balin kuuluisa taksimafia rahastaa 150 000. Lento Garuda lentoyhtiöllä Lombokille oli lyhyt (30min). Ei ehtinyt edes silmää ummistamaan kun laskeutuminen alkoi heti noususta toivuttaessa.
Pahamuistoinen Lombokin lentokenttä – tällä kertaa oli hieman helpompaa. Vastassa oli kyltti omalla nimellä ja jopa vielä ihan oikein kirjoitettuna. Reilu tunnin matka tänne missä tällä hetkellä ”naatiskellaan” .
Reissu vasta alussa mutta silti kaikkea mahdollista ehtinyt tapahtua. Näköjään tämä homma käy vuosi vuodelta rankemmaksi. Painaakohan ikä vai aina vuosi vuodelta painavammaksi käyvät rinkat? Ilmeisesti kummatkin. Tästä on kumminkin hyvä jatkaa.
Cocotinus Sekotong – Lombok
*Toiset on hieman isommalla budjetilla liikenteessä. Kuulemma käyvät täällä kerran vuodessa. Onko isin vene vai oma? Nuorta porukkaa kuskattiin edesakaisin. Voi vaan kuvitella millaista matkustaminen voisi olla tuollaisella veneellä..
Muutama kuva menneiltä vuosilta – 2010. – Hyviä muistoja vastapäiseltä saarelta – Gili Nanggu – 2010. Eipä silloin arvannut että tulisi joskus majailtua vastapäätä.
*loput kuvat omalta kämpältä…
