Jälleen uusi ilta ja uudet blogimuistelot. Iltaisin on aina kiva käydä läpi päivän kuvia ja muistella mitä kaikkea on päivän aikana tullut nähtyä tai koettua.
Tämän päivän suunnitelma oli lähteä tutustumaan Time Squaren alueeseen. Ensimmäinen kohde oli metrolla erittäin helposti saavutettavissa, vain pari väliasemaa ja olimmekin perillä kunnon turistialueella. Kyllähän nämä paikat pitää kerran elämässä kokea ja nähdä jos vain mahdollista. Harmi että oma isä ei ehtinyt nähdä ei New Yorkia. Olisi kuulemma ollut SE paikka, joka olisi ollut mukava nähdä. Tällä kertaa tämä jäi häneltä näkemättä.
Time Square oli kieltämättä aika vaikuttava. Ihmisiä ei ollut liikaa, joten saimme olla melko rauhassa ja ihmetellä valotaulujen mainoksia. Hienojahan ne olivat. Sääkin oli edelleen hyvä. Ja hinnat ne vaan kallistuu mitä keskeisimmille paikoille tulemme. Hodari 12$, karkkikaupan muutamat tuliaisostokset 50$ jne. Naked Cowboy oli ilmeisesti ”lomalla” koska tätä legendaarista ilmiötä emme nähneet. Muutenkin saimme olla ihan rauhassa. Matka jatkui Marriotin Marquise hotellin ohitse kohti Rockefeller Centeriä. Seuraavalla kerralla voisi ottaa majapaikan suoraan täältä, näin ollen olisi helppo lähteä katsomaan jokin Broadway näytelmä. Tällä reissulla jätämme näytelmät väliin. Jotain jätettävä tulevaisuuteenkin. Rockefellerin luistinrata oli juuri sopivasti avattu pari päivää sitten, joten tulipahan tämäkin perinteinen Nykin nähtävyys nähtyä.
Lähellä oleva Sean’s Bar tarjosi meille sopivan pienen välilounaan ennen Macy’s tavarataloon siirtymistä. Piti olla helppo suora n. 5 minuutin matka D-linjaa pitkin parilla välipysäkillä MUTTA asiat eivät aina mene todellisuudessa kuten paperilla on kuviteltu. Tällä kertaa Macyyn pääsy otti n. puolitoista tuntia ja käynnin aina 167th Streetin kautta. Miten tämä mahdollista? Hyppäsimme aluksi D-linjan metroon mutta VÄÄRÄÄN suuntaan menevään. Virhe oli mahdollista korjata Columbus Circlen kohdalla. Jälleen hyppäsimme väärään suuntaan menevään metroon. Toinen mahdollisuus korjata virhe tuli hetken päästä Harlemin kohdalla. Ja silti hyppäsimme taas väärään suuntaan menevään metroon.
Lopulta aina 167th Streetin kohdalla pääsimme pois ja onnistuimme vaihtamaan oikeaan suuntaan menevään metroon. Ainakin tuli opittua kuinka katunumerointi täällä toimii. Mitä isompi numero, sitä kauempana Manhattanin kärjestä, ja 167 oli aika kaukana siitä mihin piti mennä eli numeroon 34. Lopulta kumminkin pääsimme Macy’s tavarataloon, joka ei kumminkaan tarjonnut meille mitään konkreettista. Tulipahan silti nähtyä talon kuuluista puiset liukuportaat sekä tarjonta ylipäätänsä. Oli yksi tavaratalo muiden koettujen joukossa, ei kumminkaan mikään mieleenpainuvin.
Olihan tässä täksi päiväksi meille taas ihan tarpeeksi. Oli oikein hyvä ja kokemusrikas päivä. Edelleen tykkäämme tästä kaupungista. Ilta oli mukava päättä katsellessa ikkunasta todella hienoa ilotulitusta ”jostain” päin kaupunkia.
