Mahtava reissu. Ei ollut mitään ongelmia ja muutenkin oli hauska kokea uutta. Lopultakin suunnitelmapuheet tänne konkretisoituivat ihan paikan päälle meneväksi matkaksi. Reissu oli hieman kuin vanhan ajan reppureissu mutta matkalaukuilla ja ilman risumajoja. Siirtymisiä ja kulkuvälineitä oli paljon. Paikat oli varattu etukäteen toisin kuin ensimmäisillä reissuilla. Näistä olimme jo aikoja sitten oppineet, että jos haluat jonkin tietynlaisen paikan haluamillasi kriteereille, varaa se hyvissä ajoissa etukäteen. Muuten jäät unelmapaikkasi eteen ihmettelemään, koska nyt oli muutenkin vuoden kiireisin aika Meksikossa. Säätkin suosivat vaikka tänä päivänä vanhat ns. vakiosäät eivät todellakaan enää pidä paikkaansa. Onneksi hurrikaanikausi oli loppunut, vaikka sekin jatkui täällä tänä täällä vuonna hyvin myöhään.
Muutamia hauskoja huomioita mistä eri alueisiin liittyvät Facebook ym. ketjut varoittelivat mutta eivät osaltamme käyneet toteen. Meille tämä oli ensimmäinen kerta maassa, joten kokeneemmilla varmaankin hieman erilaisempia kokemuksia. Mutta tämähän olikin meidän reissu ja meidän kokemukset 😊
Auton vuokraus
Vuokraa auto täydellä vakuutuksella ja muiden suosittelemasta paikasta. Varmista / toivo, että autossa ei ole vuokrapaikan isoja tarroja tai mainoksia. Älä ota sellaista autoa, jossa ei ole rekisterikilpiä. Niitäkin on kuulemma vuokraajille, vaikka vuokraaja vakuuttaa että se ei ole ongelma. Aja liikennesääntöjen mukaisesti. Kaikki nämä ovat paikalliselle korruptoituneelle poliisille merkkejä liikkuvasta helposti sakotettavasta turistista. Ja näistä ei kuulemma selviä kuin isolla käsirahalla tai poliisiasemalle marssimalla. Toki pysäytyskäskyn voi silti saada, mutta ehkä pienemmällä onnistumisprosentilla 😊Tiet ovat ihan hyviä mitä nyt täytyy tarkkana olla hidastekumpujen ja tiekuoppien kanssa. Halvimmillaan pääset sivuteitä pitkin, isolla moottoritiellä saat varautua suhteellisen hinnakkaaseen tietulliin mutta toki tiekin on parempaa ja nopeampaa. Nähtävääkin näkee enemmän sivuteillä.
Tippaaminen – Tämä on varsinkin jenkkien erikoisalaa täällä. Keskusteluketjut ovat täynnä kysymyksiä millä valuutalla tipata, USD vai paikallinen. Mitä hotelleissa sivusta seurasi niin monet jenkit olivat taskut täynnä siististi taitettuja dollarin seteleitä, joita ne jakelivat jokaiselle, jotka tekivät vähänkään asioita heidän eteensä. Jotenkin jäi mieleen vanhan ajan kolonialistinen meininki. Jaetaan rahaa sinne sun tänne, oletuksella että saadaan parempaa palvelua tai edes jonkinlaista erityishuomiota. Me yleensä jätimme lähtiessämme seuraavaan paikkaan huoneeseen jonkun paikallisen summan huonetta siivonneelle ilman että enää näimme siivoojaa. Pääasia oli kiittää hyvästä palvelusta ja tuottaa meille työtä tehneelle hyvää mieltä. Taitaahan tämäkin olla jonkinlaista itselle hyvän mieltä tuottamista. Vaikeahan tuon rahan kanssa on toimia pyyteettömästi. Aina löytyy jokin näkökulma, josta löytyy se vähemmän hyväksyttävämpi näkökulma.
Ainoa tilanne missä periaatteessa ei tarvinnut tipata oli ruokakauppa tai vastaava, josta saat kuitin ostoksistasi. Maksat vain sen mitä kuitissa lukee. Toki palvelupuolen kuiteissa oli aina tarjolla jenkkityylinen automaattinen 10%, 15 % tai 20% lisätipin anto mahdollisuus. Harvoin sitä kehtasi lähteä hyvästä ravintolasta painamalla tipin kohdalla ”ei mitään”. Kyydeissä sama. Aina taskusta löytyy muutama peso, jonka voi antaa extrana. Paitsi Tulumin taksikuskit. Ne ei todellakaan tarvitse enää yhtään tippiä. Hinnat ovat sen verran järkyttävät, joten tipit ovat näissä jo sisällä. Ja hinnat kannattaa aina sopia tarkalleen ja selvästi etukäteen. Muuten voi tulla vähemmän hauskoja yllätyksiä. Indonesian Jakartassa tuli kerran tilanne, että sovimme hinnaksi ”thirteen” mutta kuski perillä ilmoittikin ”thirty”. Kyllä ymmärsi taksiin hypätessämme, että mitä oli sovittu mutta kunhan koitti onneansa perille päästyään. Tilanne äityi lopuksi huutamiseksi ja lopputulemana heitin alkuperäisen summan taksin lattialle ja nousimme autosta. Asia jäi siihen. Tämän uskalsi tehdä koska olimme vilkkaan hotellin edessä, emme syrjäisellä metsätiellä.
Rahanvaihto ja rahan käyttö – Debit-luottokortilla on hyvä maksella melkein joka paikassa. Näin ei tule ”poltettua” creditin puolta jossakin kortinhuijaustilanteessa. Automaatteja on kyllä joka paikassa mutta syrjäisimpiä kannattaa ehkä vältellä mahdollisten skimmauslaitteiden takia. Nostokulut voivat näissä olla hieman korkeampia mutta ei niin korkeita, että sen takia pitäisi pelätä ja jäädä käsirahattomaksi. Perinteisiä tiskin takana olevia rahanvaihtopisteitä löytyy myös kun niille on tarvetta. Toinen jenkkien peruskysymys. Kumpaa valuuttaa käyttää Meksikossa, paikallista vai dollareita? Ilmeisesti he pitävät Meksikoa lähinnä oman maansa lisäalueena koska suurin osa tuntui ajattelevan, että ehdottomasti dollareilla. Hassu ajattelutapa, koska ainakin me olemme oppineet, että maassa maan tavalla, jopa valuutan käyttämisen suhteen. Mutta eiköhän se kaikki raha silti kelpaa paikallisille, oli se minkä maan valuutan muodossa. Mekin maksoimme etukäteen sovitun Playa del Carmen – Holbox välin osuuden euroilla vaikka Meksiko ei nyt ihan Euroopan alusmaa olekaan.
Ostokset –
Perinteistä turistikrääsää löytyy joka paikasta. Paljon samaa kuin muuallakin maailmassa, mutta toki myös paikallisempaa. Meidän ostokset jäivät valikoimaltaan pieniksi. Paljon chilejä eri muodoissa, lukuisia kastikkeita kotona tulevaksi tehtäviin tacoihin, monta purkkia nestemäistä vaniljaa, yksi vaatekappale, yksi meksikolainen koristepääkallo ja pari tuliaista. Vaniljaa oli tarjolla monessa paikassa ja halvimmalla sitä löytyi paikallisesta isosta marketketjusta Chedrauista. Löytyy sitä toki muualtakin mutta eri hinnoilla. Vanilja oli halpaa täällä verrattuna esim. Seychelleihin, jossa se on yksi suosituimmista turisteille myytävistä tuotteista . Ehkä syynä on se että, koko herkku onkin alunperin tältä mantereelta kotoisin. Kuten perinteiset perunat, tomaatit, chilit ja kaakaot jne. Mitä meidän elämä olisikaan ilman näitä herkkuja. Onneksi aikoinaan löysivät Amerikan 🙂
Ruoka –
Hyvää joka paikassa mitä kokeilimme. Vaihtoehtoja löytyy laidasta laitaa. Montezuman kirous eli kunnon mahatauti lienee se kaikkien pelkäämä tauti tässä maassa. Eiköhän tuon voi saada missä vain mutta ainahan sitä voi omilla valinnoillaan yrittää vältellä. Hygienia, pullovesi, hotellihanavesien juomisen välttäminen, kriittisempi asenne liian pitkään esillä olleisiin buffee-aterioihin, salaattien välttäminen pimeimpien kujien hiljaisimmilla kojuilla jne. Perusasioiden noudattamisen pitäisi vähentää riskiä saada se ikävämpi matkamuisto.
Tacot / tortillat olivat välillä kyllä hyviä. Kummankin mielestä parhaimmat löytyivät Valladolista keskustorin viereiseltä katetulta ruokatorilta pienestä mutta suositusta Taqueria el Habanerosta. Samanlainen ruoka-alue kuin Singaporen Hawkerit. Hieman kastikkeita päälle niin ainakin jäivät meille mieleen. Tacojen ja tortillojen ero jäi aina välillä hieman epäselväksi. Välillä tuntui saavan juuri sitä toista, vaikka tilasi toista. Ja välillä kummatkin tuntuivat olevan samaa. Myös paikallinen Mole oli hyvää, eli kanaa chilisuklaakastikkeessa.
Uber – Toimii hienosti Cancunissa. Lentokenttä lienee se alue, jossa Uberin käyttöä kannattaa vältellä. Muut taksikuskit saattavat suuttua.
LOPPUTULOS
Hyvä kierros – Ainakin meille näin ekalla kertaa toimi seuraavanlainen kierros. Tulum – Coban rauniot – Ik Kil – Chichen Itza – Valladolid- Holbox – Cancun. Tuossahan ne alueen parhaimmat ja tunnetuimmat paikat tuli nähtyä kerralla. 2 viikkoa sopiva aika, jotta ei tarvitse joka päivä vaihtaa aina uuteen.