20.1 Intia – Bangalore – Lalbagh Lake kierros

Tänään piti sitten keksiä omatoimista tekemistä jotta ei menisi majapaikalla makoiluun. Ajatus oli samalla hankkia liikuntaa joten liikenteeseen lähdettiin kävellen ja suunnaksi Lalbagh Lake. Paikan historia tietoutta löytyy kuvista joten ei sitä sen enempää kirjallisesti. Tieto oli että kun kävelee tarpeeksi kohti pohjoista, pitäisi paikan tulla lopulta vastaan. Menihän siinä loppujen lopuksi omalla rivakalla kävelytyylillä n. 40 min ( 4 km) yhteen suuntaan. Hieman huolestutti että sama pitää jaksaa myös takaisin. Suunnistamisesta ei ollut huolta, vaikkei karttaa ollutkaan matkassa. Reitti oli tallennettu päähän. Matkan varrelle sattui yhtä sun toista erikoista nähtävää. Temppeleitä täällä ainakin tuntuu riittävän. Samoin lehmiä. Ruokosokerimehupisteitä löytyy joka kadunkulmasta. Vielä ei tullut testattua. Tarkoitus maistaa kylläkin jossakin vaiheessa.

Järvi olikin varsinainen keidas kaiken hälinän keskellä. Sisäänmeno maksoi 30 rp. Järvi kuhisi lintuja ja muuta elämää. Isojen vanhojen puiden seassa ”tikut ja takut” leikkivät kuurupiiloa ihmisten kanssa. Lintujen syöttöpiste kuhisi omanlaista elämää. Hieno ruusutarha sekä puutarhanäyttely Lasipalatsissa olivat kieltämättä näkemisen arvoisia tuoksuineen. Näyttävä kukka-asettelu oli rakennettu palatsin keskelle vetonaulaksi. Ei ihan sellainen asettelu mikä perinteisesti ensimmäisenä tulee mieleen. Aluetta tuli kierreltyä rauhalliseen tahtiin useampi tunti. Arvata saattaa että kamera oli kovassa käytössä. Onneksi oli mukana. Tosin sen päivän kun näkisi, että se minulta jäisi matkasta pois, olisi ikimuistoinen.

Paikallisten pukeutuminen on kieltämättä omaan silmään aika eksoottista ja näyttävää. Kiva vaan kun on erilaista. Toki hieno shari ei näytä aina tarkoittavan että kyseessä nainen. Erään naispariskunnan kulkiessa ohi satuin kuuntelemaan heidän puhettaan. Sen perusteella voi 101% sanoa että tässä tapauksessa naiset eivät kyllä olleet naisia. Ehkä kuvassa näkyvä kuski on todennut saman asian. Ainakin ilmeen perusteella voisi olettaa näin. Koulutytöillä on siistit yhtenevät koulupuvut. Koulun käynnistä ei ole enempää käsitystä mutta miehillä ainakin tuntui olevan kunnon kuri koulussa. Tyttökoulun pihalla oli menossa sulkeisharjoitukset tiukan kurin kera. Ehkäpä kyseessä oli kurinpalautusta opettajille tai sitten jokin muu perinne. En jäänyt tarkempaa seuraamaan.

Ehkäpä pieni katsaus myös normaaliin elämään täällä olisi paikallaan. Liikenne on TODELLA kaaoksenomaista. Teiden ylitys on enemmän kuin hengellä leikkimistä. Mutta kun yli on päästävä, niin varovaisuutta noudattaen se toki aina lopulta onnistuu. Jos menee liian hankalaksi, kannattaa lyöttäytyä paikallisten seuraan ja seurata heitä kadun ylityksessä. Vasemmanpuoleinen liikenne ei helpota asiaa yhtään enempää. Pakokaasujen määrä on valtava. Suussa narskuu pöly ja keuhkot huutaa happea. Esim. Bangkokissa ei ole tällaiseen törmännyt. Oppiipahan arvostamaan Suomen ilman puhtautta. Onneksi majapaikka sijaitsee sellaisella alueella jossa tätä ongelmaa ei ole.

Erikoista että itse paikalliset eivät tunnu kiinnittävän suurempaa huomiota minuun vaikka ainoa valkonaama täällä tunnun olevankin. Kieltämättä aika erikoista seikkailla kujilla paikallisten seassa. Rohkeasti lähtemällä ja järkeä käyttämällä ne parhaat kokemukset löytää. Ei majapaikassa nukkumalla. Ehkäpä paikalliset katselevat perään mutta olen oppinut ettei taakse kannata vilkuilla. Näin välttyy pahalta mieleltä jos joku jotain sattuisikin selän takana supisemaan. Antaa supista. Niinhän sitä tekee yksi jos toinen meistä. Englannin kieli on täällä ihmisillä hyvin hallussa. Ei välttämättä suuri yllätys kun kyseessä on Brittien entinen siirtomaa. Nippelitietona että tässä samaisessa kaupungissa Winston Churchill vietti aikanaan nuoruuden palvelusvuosiaan. Ei kuulemma ollut oikein mieleinen komennuspaikka tuolloin. Itsellä ei ole tätä samaista ongelmaa.

Hieman rahasta. Halpaahan täällä on kaikki. Länsimaalaiset tuotteet ovat selvästi paikallisia hinnakkaampia. Sama toistuu myös muualla Aasiassa. Toki eri paikoissa on eroa ja aina turistin tullessa kohdalle hinnat helposti moninkertaistuu. Hauska episodi. 2 litran vesipulloa maksoi 30 rp = 0,50 e. Tuli puhetta että mistä olen kotoisin. Noh…Suomesta. Myyjä tiedusteli että olisiko antaa kolikkoa muistoksi Suomesta. Päätin antaa yhden eurosen. Pyöritteli hetken aikaa ja ihmetteli. Kun kerroin että arvo on n. 50 rp. niin ilme muuttui ja pisti visusti taskuun. Lahjoitus maksoi enemmän kuin 2 l vettä. Sama tapa toimii myös muualla Aasiassa. Varsinkin Indonesian saarilla kiinnostus euroja kohtaan on suuri. Hyvä tapa tehdä helposti paikallisittain kunnon tili.

Mitähän muuta tällä kertaa. Ehkei tämän enempää. Jatketaan toinen kerta. Tuskin yhtä pitkälti. Jossakin vaiheessa pitäisi kait alkaa ostelemaankin asioita, jotta ei menisi ihan pelkäksi katseluksi. Jos joku kaipaa raporttia tai selvennystä jostain tietystä asiasta niin kannattaa spostitse lähetellä ehdotuksia.

null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
Miehiä vai naisia?
null
null
null
null

Leave a Reply