Uusi päivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa riksalla suoraan Tippu’s Palaceen joka osoittautui aika vaatimattomaksi. Toki se ei tarkoita etteikö se olisi aikanaan ollut merkittävä. Seuraavaksi kävellen vanhalle linnoitukselle. Samalla alkoi myös ensimmäistä kertaa tuntua että nyt ollaan todella erilaisessa maailmassa. Liikenteessä olevan massan määrä kasvoi, sekamelska paheni ja ensimmäiset rupian pyytäjät ilmestyivät iholle. Rupiaakaan en antanut ja pakko oli unohtaa sääli. Muuten äkkiä huomaa että koko matkakassa on kadonnut lahjoituksina ympäriinsä. Ja silti turhaan koska muutama rupia ei tilannetta täällä paranna. Ehkä helpottaisi hetkeksi. Hieman outoa on seikkailla yksin, koska ei ole toista, mihin voisi tarvittaessa turvata. Kaksin on aina hauskempaa esim. olla eksyksissä ja ongelmissa. Tällöin voi aina kuvitella että toinen hoitaa…ja hoidat sittenkin lopulta itse 😉 Toisaalta turvallisuuden suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, kunhan ei anna mielikuvituksen laukata. Hyvin täällä valoisaan aikaa valkonaamakin uskaltaa seikkailla. Pimeä on aina eri asia, kuten muuallakin Aasiassa.
Lopultakin pääsin ilmeisesti ns. keskustaan eli City Market kauppatorille. Periaatteeltaan samanlainen kuin muuallakin Aasiassa, mutta silti totaalisen erilainen. Aluksi mietti että kehtaako kulkea kamera kaulassa, mutta kun ei sitä aina laukusta jaksanut kaivaa, niin helpompi oli pitää se kaulassa ja näyttää kunnon turistilta. Eipä tuo tuntunut ihmisiä haittaavan. Välillä oli aina hyvä kysyä lupa kuvaukseen ja kukaan ei kieltänyt. Eipä kukaan salakuvistakaan tullut valittamaan. Päinvastoin…moni tuli ihmettelemään kameraa ja halusi erikseen tulla kuvattavaksi. Joten minähän käytin tilanteen aina hyväksi. Tosin harvempi varmaan tajusi että samalla tallentui myös videolle;) Erikoista oli värikkäiden kukkien läsnäolo ”kauppakeskuksessa”. Ilmeisesti tärkeitä täällä koska joka paikka oli toistaan hienompia ja värikkäämpiä kukkia. Käyttötarkoitus jäi kyllä vielä hieman epäselväksi. Ehkä selvinnee myöhemmin. Hinnat olivat naurettavia. Meidän mittapuulla ilmaisia. Näin ollen itsekin tuli jo tehtyä ostoksia. Hieman savipitoista ja sekä yllättäen kuivattua chiliä, tulista ja jotain makeampaa versiota. Jos osoittautuvat hyviksi niin täytyy laittaa kotona siemenistä kasvamaan. Tuskin jäivät ainoiksi mausteostoksiksi tällä reissulla.
Lopulta päätin kävellä takaisin eiliselle järvelle ja käydä katsomassa näkemättä jääneet kalliot. Ensimmäisen kerran näki aluetta hieman korkeammalta. Koska shoppaustaika oli saatu aikaisemmin rikottua, niin täällä alkoi hiljalleen pääsemään jo vauhtiin. Sattui sopivasti olemaan markkinat, hieman samanlaiset kuin Hesassa Esplanadin joulukatu. Pikkuputiikkeja täynnä mitä erilaisempia asioita. Suitsukekuppeja on sitten tiedossa useammanlaisia, eli valinnan varaa pitäisi olla. Eri asia ovatko sitten oikeanlaisia. Huvikseni koitin ajankulukseni saada taivaalla liitävistä haukoista hyvää kuvaa mutta helpommin sanottu kuin tehty. Pirun liikkuvaisia elukoita, mutta näyttäviä.
Päivän aurinkoinen kävelysaldo kartalta mitattuna reilu 7 km. Hyvä ja opettavainen reissu. Selvisi paljon uutta kaupungista mikä oli tarkoituskin. Kukaanhan täällä ei käsittääkseni Intia verkostosta ole aikaisemmin käynyt joten lienee näistä tiedoista ja kokemuksista tulee olemaan jatkossa jotain hyötyä. Ohessa muutama kuva päivältä…eli VALTAVA määrä. Mitä väliä, sillä itsehän minä oman serveritilan maksan ja voin täyttää sen millä haluan;)
Ai niin. Rahan vaihtamisesta. En tiedä mikä kurssi on Suomessa mutta täällä lentokentällä eurolla sai n. 55 rp. Kaupungilla puolestaan 60 rp. Eli jos satasen vaihtaa niin kaupungilla saat n. 500 rp. enemmän ja sillä elät täällä jo hyvin pitkään. Eli kentällä kannattaa vaihtaa vain sen verran että pääsee alkuun. Perskules…2 tuntia hurahti tämän illan blogia rakentaessa.
