23.1 Intia – Bangalore – Myshore reissu

Illalla piti mennä hyvissä ajoin nukkumaan jotta aamulla jaksaisi klo 07.00 herätä reissuun. Parin elokuvan jälkeen ei edelleenkään väsyttänyt ja paniikki iski päälle että milloin nukkumatti saapuu. Kaiketi se jossakin vaiheessa saapui mutta unihiekan vaikutus loppui jo ennen aamu kuutta. Ilmeisesti tuleva päivä pyöri mielessä.

Alkoihan se matka lopulta mitä oli ilmeisesti koko yön odotettu. Tiet olivat hyviä, mutta matkanteko oli hieman hitaampaan kuin Suomen moottoriteillä. Loppujen lopuksi aika tylsää tietä lukuunottamatta muutamia hienoja kalliomuodostelmia. Aika meni myös seuraillassa erilaisten artikkeleiden kuljetustapoja. Matkaa oli ”vain” n. 130 km. Vastaavasti meillä Helsingistä Heinolaan menisi reilussa tunnissa. Meillä meni n. 2,5 tuntia vastaavaan matkaan. Koska kuski tiesi tärkeimmät nähtävyydet, niin hiljalleen alettiin järjestyksessä käymään parhaita läpi: Tipu’s Garden Palace, Jonkun rakennuttama haustamuistomerkki jollekin, Keskustan kirkko jossa joku saa jonkun, Chamundri Hill näköalapaikka ja temppeli huipulla, Nandi härkä sekä lopulta parhaimpana ITSE Mysore Palace. Muut oli ihan ok ”peruskamaa” mutta viimeisin löi meidät ällikälle. Täytyy sanoa että omasta mielestäni Euroopassa tähän mennessä nähdyt palatsit ja kirkot (esim. Versailles, Vatikaani) ovat kesämökkejä tähän verrattuna. Kelpaisi jo itsellekin kesäasunnoksi kun Suomessa talvi;). Kauniisti kullattuja saleja, suuri määrä valtavia hopeaovia, mielikuvituksella koristeltuja tiloja, sekä värikkäitä lasi-ikkunoita. Mitä muuta mielikuvitus voisi kuvitella.

Puitteet ovat olleet mahtavia tietyille ja valituille, kun suurin osa muu kansasta on kärsinyt jotta kyseinen prameus saadaan aikaiseksi. Ainoa ongelma paikassa oli että siellä ei saanut kuvata. Ei pystynyt edes salakuvaamaan. Toisille on helpotus irrottautua kamerasta jotta voi tarkkailla paremmin ympäristöä. Itselle oli sydäntä särkevää kun ei päässyt kuvaamaan. Pakko kaivaa netistä tai jostain parhaimpia sisäkuvia tulevaan videoon .

Nälkähän tässä loppujen lopuksi tuli. Kuskin suosittelema paikka osoittautui lottovoitoksi. Paikalliset tietävät parhaimmat. 3.n hlön ateria erilaisine lisukkeineen maksoin reilu 300 rp. = n. 6. €. Ei paha. Vaikka jälkeenpäin selvisi että olikin kasvisravintola mutta eipä tuo haitannut. Ehkä halvimpia sillä eilen vastaava määrä maksoi yli 1000 rp. Toki paikan tasokin oli eilen hieman erilainen hienoine näköaloineen ulos ja pöytäliinoineen. Ruokahan sen tason lopulta ratkaisee, ei puitteet tai näkymät.

Matkalla takaisin käytiin katselemassa vielä erästä vanhaa temppeliä ja siinä samalla näki alueen isoimman linnakkeen rauniot. Historiasta kiinnostuneena voi vaan kuvitella entisaikojen tilanteita Brittien ja paikallisten hallitsijoiden välillä. Palveluspaikkana Intia lienee ollut monelle tavalliselle englantilaiselle sotilaalle hieman erilainen kotimaahan verrattuna. 1700-l. tänne ei sentään saavuttu Lontoosta Saksan kautta ihan Lufthansalla lentäen. Tällöin oli ehkä hieman eri vaikeudet kuin että olisi matkalaukku hukkunut matkalla, joka silti tänä päivänä kumminkin toimitaan aika pikaisesti perille. Tosin linnakkeessa palvelut lienee parantuneet koska muurien lomasta löytyi jokin ”paikallisen kylpylän” tapainen josta pulahtaa virvoittavaan ”???” puhtaaseen??? jokeen. Oliko naisilta kielletty, emme tiedä koska emme ymmärrä intialaista kirjoitusta.

Hyvä päivä ja taas paljon uutta. Taksikuski on hyvä. Ei osaa paljoa englantia mutta osaa ajaa. Keskittyy ajamiseen eikä muuhun. Joskus tullut vastaan tapauksia että yhdellä kädellä räplää puhelinta, toisella näyttää paikkoja, puhuu herkeämättä eikä keskity muuhun kuin kaasunpainamiseen. (ai niin, millähän kädellä se ajoi).

Hyvin huomasi Bangaloren ja Myshoren eron. Bangalore ei mikään turistikaupunki joten sen takia täällä saa olla rauhassa kaiken maailman kaupustelijoilta. Myshoreen taas tulee turisteja joten nähtävyyksien luona elämä oli hieman erilaista. Kerjäläisiä kimpussa ja myyjät hihassa kiinni jos vähäänkään osoitit kiinnostusta johonkin tuotteeseen. Eroon pääsit vasta auton oven kiinni laitettua, välillä ei sittenkään. Ei silti ollut mikään ongelma, päinvastoin. Toisen epätoivosta on hyviä tinkiä hyvä hinta…tai ehkä sitä vain itse kuvittelee niin.

Huomisesta ei tietoa. Katsotaan mitä tuleman pitää. Päivän shoppaussaldo jotain bambuhuiluja ja puukuppeja. Saa nähdä mikä vastaanotto kotosalla. Voi olla että pitää käydä vaihtamassa tai palauttamassa.
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null
null

Ps. Ikävähän se on omaa kotia. Eli iso Intialainen lehmänpusu sinne kotiinpäin. Silti kukaan ei ole muuttunut intialaiseksi lehmäksi tässä päässä vaikka joillekin luvattu …. ehkäpä toisin päin.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *