Lontoo calling. Me vastaamme huutoon. Valintana oli tällä kertaa British Airways kotimaisen Finnairin sijasta. Matkasta hotellille jäi päällimmäisenä mieleen ”helppous” ja vaivattomuus”. Hieman yllättävää kun aina yleensä mennyt toisinpäin. Lento laskeutui Heathrow Terminal 3. Ei perinteistä passijonossa jonottamista vaan lukulaitteilla nopeasti läpi. Metrolinja keskustaan löytyi helposti seurailemalla Underground kylttejä ja maksukin tapahtui nopeasti luottokortin etälukuominaisuudella. Mutta entäpä jos mikään ylläolevista ei toimikaan kuten meillä toisella kävi. Hyvinhän siinä silti kävi mutta hieman enemmän piti nähdä vaivaa. Anne pääsi rahalla metroon sisään mutta ei ulos. Onneksi joku paikallinen päästi hänet omalla kortillaan porteista ulos.
Illalla pikainen tutustuminen lähipaikkoihin ja hyvältähän tämä iltavalossa näytti. Katuruokala Wok to Walk tarjosi todella hyvät aasialaiset ruuat kulman takana. Melkein kaikki muu alkoikin olla jo tässä vaiheessa kiinni. Shakespeare’s Head sentään oli auki klo 24.00 asti. Tämän jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan ja odottelemaan huoneeseen tilattua uuden aamun aamiaista.
Palvelu toimi ja ruuat ilmestyivät sovitusti huoneeseen. Tarjolla oli hieman liikaa kaikkea mutta eipähän tarvinnut tyhjin mahoin lähteä liikenteeseen. Sääennusteen mukaan auringon pilkistelyä olisi tiedossa iltapäivään asti, joten suunnitelmat tehtiin sen mukaan. Loput reissun ajasta vaikuttaisi olevan ”varsin” sadepitoista” joten tämä päivä tehokäyttöön. Anne lähti shoppailemaan Oxford Streetille ja minä taas metrolla Towerille mahd. pikaisesti jotta ehtisi saada aurinkokuvia. Valitettavasti myöhästyin mutta onneksi sää oli kumminkin vielä kuurottaista, ei totaalista sadetta. Myöhemmin oli sitäkin.
Eli Anne shoppasi, minä kiersin kaupunkia. Oma matka jatkui Towerilta Tower Bridgen kautta toiselle puolelle jokea. Ranta olikin varsin siisti alue. Voi vaan kuvitella minkälaista täällä olisi lämpimässä auringonpaisteessa. Tämä jäi nyt tällä kertaa kokematta. HMS Belfast ja City Hall loivat taustalla tunnelmaa matkalla kohti Burroughs Marketin ruokamarkkinoita. Matkalla sinne ei ollut nälkä mutta tunne muuttui alueen lähestyessä. Tuoksut olivat sen verran huumaavat, joten itsekin tuli langettua kunnon possuleipämättöön. Omenahilloa, paahdettua possua, rucolaa sämpylän välissä. Ei paha investointi 6 punnan hinnalla.
Nälkä lähti syödessä mutta jano tuli tilalle. Onneksi kulman takana löytyi hyvä janon sammutuspaikka Old Thameside Inn. Yksi Camden Hells olut korjasi tämänkin ongelman. Paikan erikoisuus oli vastapäätä kuivatelakalla oleva 1500-luvun kaapparikapteenin Draken laivan identtinen kopio. Sankari hallitsijan Elisabeth I mielestä, mutta kauhun aihe muille. Kopio on rakennettu 1973 alkuperäisten laivan rakennustietojen mukaisesti. Nykyinen versio ollut jopa Japanissa asti jossain vaiheessa Shogun elokuvan kuvausrekvisiittana. Voi vaan kuvitella minkälaista elämä on ollut maailman merillä aikoinaan tämmöisellä laivalla. Jos tuolloin olisi ollut tietoa nykyajan laivamatkustuksen mukavuuksista, olisi miehistö noussut kapinaan hyvin nopeasti. Onneksi tulevaan ei voi koskaan verrata.
Matka jatkui rantaa pitkin The Anchorin kautta Southwark Bridgelle. St Pauls katedraali näkyi vastarannalla kutsuvasti mutta yllättäen ”taas” alkanut sade pilasi tunnelman. Piti käydä kirkossa sisällä mutta ei jaksanut jonottaa, joten päätinpä tallustella Ye Olde Londonin kautta Fleet Streetille katsomaan paikkaa mistä temppeliherrainritarit ovat maailmaa aikoinaan hallinneet, ainakin kirjailija Dan Brownin mielestä. Lopuksi olikin aika alkaa palailemaan kämpille. Ennen sitä hieman lämmittelyä St. Georgessa ja teemaistelua Twiningsin liikkeessä jonka jälkeen metrolla takaisin Oxford Circukselle hotellille lepäämään. Tuntuu että koko Lontoo tuli kierrettyä ekana päivänä.
Olipa hyvä päivä ja paljon tuli nähtyä. Kumpikin ollaan tyytyväisiä ensimmäisen päivän aikaansaannoksiimme. Lopuksi tuli käppäiltyä naapurissa olevan Sohon alueelle iltapalalle. Sattumoisin paikaksi valikoitui Red Dog ravintola 5 vuotta sitten käydyn Blue Postin baarin vieressä. Olipahan Burger. Ei ole koskaan tähän mennessä 12 vuoden reissujen aikana tullut yhtä tulista vastaan. Syötyä tuli ja tarjoilijakin ihmetteli. Makusuhteet olivat juuri niin hyvin kohdillaan kuin vain voisi toivoa. Ehkäpä annoksen nimi Doomsday kertoo mistä oli kyse. Jännä paikka tämä Soho, kuten kuva hattuliikkeestä osoittaa alueen erikoisuuden. Miten luuranko liittyy hattuihin?
