Pitkäperjantai eli lontoolaisittain Good Friday. Aamiainen tuli tällä kertaa nautittua ihan oikeassa paikassa eli hotellin ravintolassa, ei omassa huoneessa. Aurinkokin pilkahti aamulla mutta katosi samantien kun astuimme hotellista ulos. Kuten kuvasta näkee, jokin sadealue tuntuu seuraavan meitä ihan urakalla.
Sateesta huolimatta bussi 23 vei meidät suoraan Trafalgar Squarelle, jossa odotti perinteinen ”Jeesus kärsimys” näytelmä. Porukkaa oli yllättävän vähän, ehkä sateen takia. Onneksi Jeesus ei kumminkaan sadetta pelännyt. Näkyi todistettavasti ison screenin kautta. Hetken näytelmää katseltuamme suunnaksi valikoitui vieressä oleva Covent Gardenin alue. Tuttu jo viime reissulta, mutta ei niin tuttu, ettei uudelleen käymisen arvoista löytyisi. The Whisky Exchange Bedford Streetillä oli aika vaikuttava paikka. Hieno alan liike. Tästä oli hyvä päivä aloittaa.
Päivän teema. Big labels, small prices. Valitettavasti odotettu kohde TK-Maxx Covent Gardenissa ei täyttänyt tätä lupausta. Onneksi tämän pettymyksen toteamisen ajaksi itselleni löytyi sopiva pakopaikka, Lamb & Flag. Jos tämä pakopaikka on aikoinaan kelvannut Charles Dickensille niin luulisi paikan sopivan myös minullekin. Sopihan se. Paikkaan kannattaa saapua Floral streetin kautta. Mukavan kapea ja matala kuja, pimeällä varmaan hieman hämyisempi ja pelottavampi, 1700-luvulla ainakin.
Sää kylmeni yhtäkkiä ja sade paheni. St Paul’s Church Covent Gardenin puutarha naapurissa näytti varsin mukavalta. Ainakin porttikongi sinne tarjosi meille hieman tuuletonta ja sateetonta mietintäaikaa. Minne mennä seuraavaksi ja miten? Lopputulema oli, että hotellille ja mahdollisimman vaivattomasti. Paras vaihtoehto oli hypätä metroon Covent Gardenin asemalta. Yksi vaihto Green Parkin asemalla kohti Oxford Circusta. Bussia odoteltaisiin varmaan vieläkin ja meidän tuurilla oltaisiin päädytty jonnekin pääteasemalle Lontoon ulkopuolella. Maan alla oli ainakin lämmintä ja sateetonta.
Ruoka tekee ihmeitä ja tämän tarpeen täyttämiseksi hotellin lähialue on vaihtoehtoja täynnä. Tällä kertaa Arqyll streetillä oleva Frankie & Benny’s ravintola sai kunnian hoitaa asiansa. Pasta Carbonara ja ”sekalainen” pannupizza toimivat hyvin. Silti eilinen ”possuomenarucolasämpylä ”oli maukkaampaa.
Päivä sujui suurin piirtein ilman isompia muistamisen arvoisia kommelluksia. Pahimmat ovat jo takana päin joten tilanne on paranemaan päin. Ensinnäkin amatöörimäistä oli unohtaa puolet kamoista kotiin. Ok..yksi pikkulaukku vain mutta piti sisällään adapterin, kameran akun laturin ja kaikkea muuta tarpeellista pikkusälää. Onneksi uusi adapteri löytyi täältä mutta edelleen haasteena on kameran laturi. Mukana on kaksi täyteen ladattua akkua mutta riittääkö ne loppuun asti?. Ehkä parhaimmat kuvat on jo otettu, joten toivottavasti nämä riittävät loppuun asti. Loput pikkulaukun sisällöstä eivät lienee kovin tärkeitä kun ei ole vielä tullut niille tarvetta.
Liikkuminen Lontoossa. Busseilla ja metrolla liikkuminen on helppoa, kun maksaa matkat suoraan luottokortin lähimaksuominaisuudella. Metrossa leimataan sisään mentäessä ja ulos tultaessa. Bussissa riittää leimaus vain sisälle mentäessä. Aluksi Annen kortti ei toiminut, joten tämä aiheutti hieman harmaita hiuksia. Tilanne korjaantui kun kortilla maksoi kerran debit puolella. Tämä ilmeisesti aktivoi lähikorttiominaisuuden ja sen jälkeen kortti toimi busseissa ja metroissa. Yes..helpotti elämää ja liikkumista ja vähensi lomastressiä.
Lisää kommelluksia mutta hieman kalliimpia. Rahanvaihdon kanssa pitääkin olla täällä tarkkana. Jotenkin oletti, että Lontoossa ei tarvitsisi olla yhtä tarkkana kuin Aasiassa. 600€ olikin vain 440£ kun virallinen kurssi antoi 540£. Olisi pitänyt tajuta 10% komissio. Johonkin katosi n. 100€. Hieman syrjemmillä kujilla ei olisi ollut ns. ”vaihtopalkkiota”. Siinä paloi muutama ulkona syöntikerta. MUTTA…mitä sivusilmillä seurasimme elämää rahanvaihtopisteen vieressä, meidän tappiot jäivätkin varsin vähäpätöisiksi. Samalla hetkellä kun kinastelimme vaihtokursseista, 5 metrin päässä oleva makuupussissa lämmittelevä koditon sai eteensä ison Mäkkäripussin. Todistettavasti 3 nuorta poikaa poistui tapahtumapaikalta. Aika mahtava ele. Tarjosivat jollekin ilmaisen illallisen muuten vain. Aika mahtavaa huolenpitoa ja ennen kaikkea hieno ele.
Höh..illan lopuksi tuli mietittyä tultiinko me Lontooseen omalla autolla vai lentäen. Tietääksemme lennolla BA0799, mutta silti yllätti nähdä oma auto täällä. Onneksi rekkari paljasti, että kyseessä oli jonkin toisen omistama automobiili, ei meidän. Voi vaan arvailla kummasta kuvan harmaasta autosta on kyse? Ei ainakaan kuvan toisesta. Toivotaan että se toinen jaksaa kestää lentokentän parkkihallissa.
