Pari päivää meni kaupungissa aika humussa, siis markkinahumussa. Lauantai oli täydellinen päivä Länsi-Lontoon Notting Hill alueen Portobello Roadin markkinoilla. Kätevästi metrolla saavutettavissa, kunhan muistaa pysähtyä Nottinghill Gaten asemalla. Ensivaikutelma oli että saavuttiin tavalliselle ruuhkaiselle asuinkadulle. Pikkuhiljaa asunnot alkoivat kumminkin muuttua kaupoiksi ja lopulta keskelle katua ilmestyivät myös markkina- ja ruokakojut. Porukkaa oli paljon, eikä ihme, sillä juuri lauantai on oikea päivä tälle markkinalle. Ennen tänne tuloa kannattaa katsoa Nottinghill elokuva, jotta saisi edes jonkinlaisen käsityksen minkä näköistä täällä voisi olla ilman valtavaa ihmispaljoutta. The Traveller’s Bookstore tulee vastaa suunnilleen puolessa välissä. Kirjakauppa oli rakennettu erikseen elokuvaa varten joten turha tulla tänne kirjaostoksille. Matkamuistoja sieltä kyllä löytyy joka lähtöön. Aito kirjakauppa, johon elokuvaankin rakennettu kirjakauppa pohjautuu, sijaitsee eri paikassa. Kadun lopusta pääsee suhteellisen helposti takaisin keskustaan bussilla 23 (Marble Arch). Täällä sijaitseekin sopivasti koko alueen paras ruokakojualue, josta meille yllättäen kaikkien vaihtoehtojen keskeltä valikoitui 6 puntaa maksava intialainen annos. Oli todella hyvä.
Mikäli markkinointi kiinnostaa myös sunnuntaina niin tällöin kannattaa puolestaan suunnata metrolla Itä-Lontoon Aldgate East metroasemalle. Täältä pääset hieman erilaisemmalle markkina-alueelle, joita löytyykin useampiakin: Petticoat Lane Market, Spitalfiedls Market, Brick Lane Market. Historiaakin näiltä löytyy enemmän ja pidemmältä ajalta kuin Länsi-Lontoon Portobellosta. Listan ensimmäisen unohdimme saman tien sen valikoiman takia ja väen takia, joten matka jatkui kohti Spitalfields Marketia. Tämäkään ei liiemmälti säväyttänyt valikoimansa vuoksi. Täynnä yksittäisten suunnittelijoiden kojuja joissa myivät aikaansaannoksiansa. Ihan kivoja mutta tällä kertaa ei sattunut mitään mielenkiintoista silmään. Aamupalaksi syöty chicken wrap sentään oli hyvä. Tahtoi jotain muuta kuin hotellin aamiaista.
Meno muuttui meille mieleisemmäksi kulman takana. Jack the Ripperin yhden aikaansaannoksen Annie Chapmanin ruumiin löytöpaikan jälkeen kulman takaa alkoikin sitten Brick Lanen katu. Nykyään samalla paikalla oleva ruokatori Sunday Upmarket tarjosi lukemattoman määrän erilaisia houkuttelevia ruokakojuja. Harmi vain, että tässä vaiheessa maha oli täytetty jo Spitalfieldsin puolella. Muutenkin oli hieman sääli ohittaa tälle alueelle pakkautuneet lukuisat intialaistyyliset ravintolat. Liian isoja annoksia koska tällä reissulla oli tarkoitus napostella pienempiä. Esim. friteeratut Halloumijuustopalat olivat ihan ok.
Brick Lanen varrelta löytyy paljon erilaisia liikkeitä, joista jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Musiikki raikasi tasaisin välein, silti sopivin etäisyyksin edelliseen soittajaan, jotta rytmit eivät mene sekaisin. Ihan leppoisa katu ja voisi kuvitella tunnelman lämpimänä ja sateettomana kesäsunnuntaina. Onko mahdollista Lontoossa? Onneksi tällä kertaa ei sentään satanut. Kadun päästä pääsi bussilla 8 Covent Gardeniin jossa vaihto bussiin 29 Trafalgar Squarelle. Kännykässä oleva Citymapper sovellus toimii hyvin suunnistusapuna mitä tulee julkiseen liikenteeseen kaupungissa. Samoin lähimaksu luottokortilla toimi hienosti. Bussissa leimaus sisälle mentäessä mutta metrossa myös poistuessa. Kun 7 puntaa / päivä tulee täyteen, voit matkustaa ilmaiseksi loppupäivän.
Päivän päätti kulttuurikierros National Galleryyn. Sisäänpääsy oli ilmainen. Jos täältä haluaisi saada jotain irti niin ehkä päivän kierros kannattaisi aloittaa täältä, eikä markkinoilta. Nyt oli voimat hieman poissa eikä tauluista tahtonut saada irti sitä kaikkea mitä niistä voisi kuvitella saavan. Olihan ne silti hienoja.
Hotellista vielä muutama hauska jälkikäteen selvinnyt tieto. Etukäteen tiesimme, että jossain alueella on ollut kuuluisa oikeustalo Marlborough Street Magistrates Court, jossa kaikki rockin ja hieman muutkin ns. pahat pojat ovat saaneet kuunnella tuomarin valistusta toilailuistansa: Mick Jagger, Keith Richards, John Lennon, Oscar Wilde, Johnny Rotten muutama mainitakseen. Nyt selvisi, että kaikki tämä olikin tapahtunut juuri tässä samaisessa rakennuksessa, joka oli muutettu hotelliksi vasta 1998. Jopa Ranskan Napoleon III oli käynyt petosjutun todistajana 1847 ennen valtaantuloansa täällä. Ja jo ennen tuomioistuimena oloa talossa oli tapahtunut paljon. Esim. jo aikaisemmin vastaan tullut Charles Dickens oli aikanaan toiminut The Morning Chroniclen toimittajana. Iltojaan istui sitten Flag & Lambissa Covent Gardenissa.
