Niin se aika vaan kuluu huomaamatta
että paikkaahan sitä pitää vaihtaa. Hieman harmi oppilaiden kannalta kun ei
eilen illalla ehtinyt nähdä ja tarjota luvattua ateriaa. Tässäpä hyvä opetus
että kannattaa vahvistaa saadut viestit että ok. Laitoin viestiä tarjouksestani,
ei kuulunut vastausta asian tiimoilta. Enpähän voinut päivää olettaa että sopiko
vai ei. Lähdin sille pitkälle autoreissulle olettamuksella että ei sopinut.
Noh…yllättäen jälkikäteen kyseltyäni olisi kuulemma sopinutkin. Sorry. Meni sen
verran myöhään reissullani että ei enää ehtinyt alkuperäiseen sovittuun aikaan.
Ehkä oppivat ensi kerralla vahvistamaan kun kysytään. Harmi sillä kiva olisi
ollut nähdä mutta en viitsinyt hotellillakaan päivään maata miettiessä sopiiko
vai ei.<BR><BR>Uusi päivä ja uusi paikka. Siirtyminen taksilla Mumbain kärkeen
eli Nariman Point alueelle. Hotellina tällä kertaa Trident Nariman Point.
Tähtiluokitus vastaa todellakin sitä mitä luvattiin. Hyvä se oli edellinenkin.
Lomareissussa perheen paremmalle puoliskolle olisi voinut tulla itku mutta
omalle työmatkalle erittäin sopiva. Matkalla piti olla tutustuminen erääseen
yritykseen mutta valitettavasti tämä peruuntui. Joten taksi suoraan Marina Bayn
alueelle. Kesto matkan pituudesta huolimatta hämmästyttävät reilu tunti ja n.
900rp. Ihan ok. Voin vain kuvitella ruuhka-aikaan. Kauhulla ajattelen edelleen
eilisiltaa ja ruuhkissa istumista.
*Slummejahan Mumbaista löytyy. Tämmöisiä pikkuisia satoja /tuhansia. Ja isoin
lienee tunnetuin Slumdog Millionaire (2008) elokuvasta tunnetuksi tullut Dharavi
Slum . Sekään ilmeisesti enää sellainen slummi mitä aikanaan ollut. Julkisuus
saanut aikaan monenlaista kehitystä. Nykyään ainoa keino päästä alueelle lienee
organisoidun turistiryhmän kanssa ja silloinkin valokuvaus kielletty. Voi
kuvitella mitä tuskaa olisi minulle jolle kamera on henki ja elämä
ulkomaanreissuilla. Muutaman kerran jäänyt kiinni kohteissa joissa ei saa kuvata
ja aika kuumottavan oloinen ”tyhmä turisti” kiinnijäänyt olohan siitä seuraa.
Hankala pyydellä edes anteeksi kun edessä on lappu isolla ”kuvaus kielletty”.
Busted
* Chhatrapati Shivaji Terminus eli lyhyesti CST. Maailman vilkkain mutta kaunein
päärautatieasema. En jaksa kokeilla onneani junissa täällä. Chennaissa kerran
kokeilin ja se riitti. Pelkkä sisään pääsy junaan vaatii asennetta ja rohkeutta.
Sitä ei löydy tällä hetkellä ja takaisinkaan en viitsi Thaneen lähteä. Jos edes
vahingossakaan oikeaan junaan päätyisi. Mutta hienohan asema on, ei voi muuta
sanoa. Kyllä ne siirtomaaisännät englannista ovat tänne aikoinaan investoineet
kun tämmöisiä ovat rakennelleet. Ilmeisesti odotus on ollut että ainiaaksi mutta
maailma taisi valitettavasti välissä muuttua erilaisemmaksi
*Hotel Trident Nariman point.
*Näkymä merelle. Piti maksaa hieman extraa mutta halusin hieman avaruutta enkä
taas rakennuksia.
*2008 terroristi-iskun muistomerkki. Kuumottavat paikat vissiin ollut ihmisillä
tuolloin täällä. Oli ilmeisesti ensimmäinen sellainen WTC:n jälkeen joka iski
länsimaalaisia kohtaan hieman enemmän. Muut pääkohteet taisivat olla juuri ne
suosituimmat eli CST päärautatieasema ja varsinkin Leopold Cafe missä moni
turisti koki jotain muuta kuin oli kuvitellut. <BR>Ikävä katella parasta aikaa
CNN kanavalta mitä Istanbulissa tapahtuu. Sultanahmet ja itsemurhaisku. Tätä
onkin odotettu tapahtuvaksi. Onneksi ei ollut meidän käynnillä syksyllä vaikka
pelkoja olikin silloin milloin tämmöinen taas tapahtuu. Koneessa Istanbuliin oli
aika paljon suomalaisia tulossa lomalle. Ilmeisesti olivat oikeassa paikassa
oikeaan aikaan koska kuolleissa ei mainita suomalaisia. Minkäs näille voit. Jäät
auton alle lähikadulla tai pommin alle Istanbulissa. Kohtalon asioita
*Täytyy miettiä jaksaako käydä.
*Spice market. Hieno vastaanotto. Keskelle ei mitään ja heti paikalliset
hauskuudet halusivat valokuvattavaksi. Pyysivät kuvaavaan maahan nukahtanuttakin
mutta rajansa mullakin. En enää kehdannut zoomailla mahdollista sammunutta, tai
ehkä vaan nokosilla olevaa. Jatkoin matkaa etsimään niitä mausteita. Ei ihan
sellainen mausteparatiisi mitä olin toivonut. Kyllä silti aika paljon löytyi
jotain tavallista ja hieman oudompaakin
*Lisää kuolleita tai vai unosilla olevia. Hieman erilaisempaa miljöötä tallailla
kameran kanssa yksin. Ei silti verrattavissa Chennain keskus Bazaariin – se oli
ikimuistoinen tuolloin.
*Mumbai – Marina Drive – Jos kaupungissa on n. +/- 30 milj. asukasta niin
varmaan aina joku pari riittänee tänne Marina Drivelle kuhertelemaan.
* Gateway of India. Lienee se kuvatuin ja tunnetuin maamerkki Mumbaissa. Taitaa
se Taj Mahal silti olla kumminkin kaikkein kuvatuin Intiassa. Tiedä häntä näistä
kun täällä näitä kohteita riittää.
* The Taj Mahal Palace Hotel – Hotelli siinä Gateway of India vieressä.
Surullisen kuuluisa 2008 terroristi hyökkäyksen takia. Tämä taisi olla se
pääkohde ja itsekin muistan hyvin ne avoimet uutiskuvat…täysi sota
käynnissä
*Jotain värikästä vaihteeksi
*Ja mikähän olisi reaktio kun kotiin tämmöisen värikkään kanssa tulisi
tuliaisina tai jopa päälle puettuna. Not Good. Ei uskalla testata ja ennen
kaikkea nähdä itseä tuollaisessa. Vaikka hienon värikästä onkin luonnossa.
*Kuka olisi tiennyt ilmiöstä ”Selfiestä ”muutamaa vuotta sitten. Nykyään kaikki
tekee tätä. Tällä kaverilla vissiin toive saa itsensä taustaa vastaan hyvä
värikäs kuva
*Leopold Cafe. Hyvin huono hetki olla turistina kahvilla 26.11.2008
*Jaa…Aurinko laskee liikaa aina väärään suuntaan. Ihan ok silti. Aava meri
rauhoittaa. Eipähän ole lunta eikä viimaa