Ei mitään ihmeellistä täältä puolen palloa tänään. Ei sen pidempiä tarinoita tällä kertaa. Huomenna vielä kokonainen päivä ja sitten vaihdetaan paikkaa toisaalle. Saarelta tullut nähtyä kaikki se mitä oli pitänytkin. Kierretty ympäri, käyty korkeimmmalla näköalapaikalla, tutustuttu historiaan jne.. Eli ollaan tehty muutakin kuin maattu omalla altaalla.
Hieman surullisen kuuluisahan tämä Gili Trawangan on. Moni tullut tänne elämänsä lomalle mutta palannut ruumisarkussa kotimaahan. Eli pahamaineiset Jungle juicet vaatineet veronsa. Ei kannata drinkkejä pahemmin täällä otella. Olut turvallisin. Aina välillä saa lehdistä lukea kuinka joku taas kuollut kun on juonut jossakin kivassa rantabaarissa drinkin esim. Mojiton. Voiton maksimoimiseksi on käytetty jotakin kotipolttoista alkoholia joka onkin ollut suurimmaksi osaksi metanolia. Elimistöhän ei tätä kestä vaan maksa ja muut elimet pettävät varsin nopeasti. Lopputulos on hyvin ikävä. Mieleenpainuvin tapaus lienee eräs tänne saapunut häämatkapariskunta joista toisen reissu päättyi tänne. Voi vaan kuvitella millaista toisella on sen jälkeen ollut. Paratiisilla on aina varjopuolensa joista on hyvä olla tietoinen. Kaikkki ei ole aina kultaa mikä kiiltää.
*Iltamarkkinoiden tunnelmaa ja tarjontaa. Erilaisia vartaita, Mahi Mahi kalaa, kanaa, Prawneja, kalmaria, vihanneksia, riisiä jne. Vapaavalintainen annos kahdelle 150000rp = n.10€. Maha tuli täyteen mutta ei muuten mikään mieleenpainuva.
*Näkymiä Gili Trawangan View Point eli saaren korkein kohta. Mukava hikinen kuntoilureissu heti aamutuimaan. Vastapääty näkyy se meidän taannoinen hyvä ja halpa yöpaikka Meno Goodheart ekalta reissulta. Reissusta jäi mieleen meihin ihastuneet pienet kissanpennut. Mökki rapisi yöllä kun kissat leikkivät ja lopulta nukahtivat jalkopäähän.
*Hieman historiaa. Joka paikka täällä on japanilaisten jättämiä jälkiä täynnä. Saari toimi aikoinaan vankilasaarena liittoutuneille sekä vartioasemana. Kuri oli kuulemma kova täällä olleille paikallisille…lievästi ilmaistuna. Kukkulan korkein kohta oli rakennettu täyteen tunneleita jotka tuhottiin ja täyteyttiin japanilaisista vapautumisen jälkeen. Jotain jäänyt silti jäljelle. Muitakin jälkiä löytyi. Edelleen sanan ”Paratiisi” voi tulkita monella tapaa. Puitteet samat kuin 70 vuotta sitten mutta eläminen nykyään hieman erilaista. Tuolloin tuskin oli kovin montaa matkamuistoshoppia tai rantabaaria tänne joutuneille. Ennen tänne pakotettiin, nykyään halutaan. Näin se maailma muuttuu.