2017…Näin ne vuodet vierii mutta Indonesia pysyy paikallaan. Toistaiseksi, koska muutaman miljoonan vuoden kuluttua tämän maan on ennustettu mannerlaattojen liikkumisen vuoksi katoavan ja sulautuvan muuhun Aasiaan. Ok…ei stressiä tästä tällä kertaa. Joku tässä maassa kiehtoo kun vuosi vuoden jälkeen matka käy tänne toiselle puolelle maailmaa. Helppo vastata tähän toteamukseen, että mikä täällä kiehtoo: lämpö, hyvät säät kesäkuussa, kirkkaat vedet, ystävälliset ihmiset ja huokeat hinnat. Kerran hyväksi havaittu niin miksi sitä enää merta edemmäksi jaksaa tässä vaiheessa vaivautua.
Jep. Pieni paluu alkuvaiheisiin. Finnairin uusi kone A350-900 oli ihan maineensa veroinen. Kyyti oli ajallaan (kiitos Finnair) ja hyvin tasaista. Viihdejärjestelmäkin toimi ja leffavalikoima oli oikein kattava. Muutama viimeinen lento mennyt katsellessa kun muut katselevat leffoja kun oma ”masiina” ei toimi. Kone saapui etuajassa Singikseen, mutta vielä parempi oli, että koneessa tuli kerrankin menomatkalla nukuttua ihan kunnolla. Balin lento olikin sitten hieman myöhässä, joten Changin lentokentän leppoisat olosuhteet tuli testattua ihan kunnolla. 5 tuntia meni loppujen lopuksi ihan mukavasti. Balin hotelille Kuta Puriin päästiin lopulta aamuyöstä 02.00 jälkeen. Tällä kertaa koneen lähdöstä Suomesta perille otti 21 tuntia. Sen verran tuli käytyä kierroksilla, että nukkumattia joutui etsimään tovin. Lopulta sekin löytyi ja luovutti otteestaan vasta seuraavana päivänä iltapäivän puolella. Tulipahan nukuttua univelat pois kerralla.
Bali ja Kuta oli jo kahdeksalta edelliseltä käyntikerralta sen verran tuttu juttu, joten ei ollut tarvetta lähteä sen kummemmin paikkoihin tutustumaan. Muutamia pakko-ostoksia, istumista Kutan rannalla ja iltasyömingit. Mitä muuta vanhat tässä vaiheessa kaipaavat. Illan ateria Rosso Vivossa Jl. Paintai Kutan varrella jäi kyllä tällä kertaa unohtumattomasti mieleen. Piffi oli melko varmasti parhaimpia mitä ollaan koskaan syöty. Black Angus…Harvat piffit jää mieleen mutta melko varmasti näitä tullaan vielä kotona muistelemaan omien pohjaan palaneiden sitkeiden kengänpohjamaisia yrityksiä syödessä.
Eli nyt 12.6 ollaan lopultakin saavuttu ensimmäiseen kohteeseen Gili Menolle. Scootcruise mainosti tuovansa ”suoraan” tänne perille Lembomganin, Senggigin ja Trawanganin kautta. Kukaan ei vaan kertonut, että perille pääsy Gili Menolle vaatikin veneiden vaihtoja, melkeinpä lennosta. Trawanganilla pitikin vaihtaa pienempään paattiin ja Menolle rantauduttaessa vieläkin pienempään, ennen kuin pääsi ihmettelemään miten päästä ehjänä ranta-aallokosta itse rannalle. Kastumista oli turha murehtia, koska kuivin jaloin ei ollut mahdollista päästä rannalle. Jotenkin sitä on vissin rannalle kumminkin päästy, kun tätä blogia Gili Menolla Avia Resortissa tällä hetkellä kirjoitellaan.
Matka päivä + sateinen sää = ihan hyvä, jos muut päivät ovat tämän jälkeen aurinkoisia. Ihan jännä olla täällä sitten vuoden 2010 jälkeen tai sitä ennen 2009 vaikka vastarannalla oltiinkin viime vuonna 2016. Esim. tätä paikkaa Avia Villa Resort ei ollut tuolloin olemassa kuin ehkä jonkun sijoittajan mielikuvissa. Nyt me kumminkin ollaan sen sijoittajan konkreettisessa aikaansaannoksessa. Oma Villa ja omalla uima-altaalla. Hieman kornia, koska muutaman metrin päässä löytyy isompi luonnon uima-allas – Meri.
Huomista odotellessa ja maailman menoa ihmetellessä. Suomessa ainakin persut ajoivat itsensä tavoitteen mukaisesti itsensä nurkkaan – ja tunnetusti mitä pienempi, niin sitä enemmän ääntä ja idiotismit saanevat tätä kautta taatusti palstatilaa. Toivottavasti kukaan järkevä ei näitä iltahuutoja kumminkaan ota liian tosissaan….tuli mieleen vai kun juuri nyt taustalla (Menolla) mullahi huutaa iltarukoustansa……
*Tuttu myyjä. Annen vakio sormuskauppias. Nyt tajuttiin, että sama myyjä ollut joka vuonna kun Anne ostanut jonkun rantamuiston sormeensa. Juttelun jälkeen kävi ilmi että aloittanut myynnin rannalla 1970-luvulla. Huh…on varmaan Kuta muuttunut tänä aikana
*Huomenna sitten aurinkoa…niinhän..kun tarpeeksi manaa niin kyllähän se sieltä ilmestyy 🙂
*Indonesian Chicken Curry ja sai tilata tulisuus asteikolla 1-10. Saman tien 10 ja ei tuntunut missään:( Ilmeisesti chilin kestävyys kasvanut liian hyväksi. Annella Nasi Goreng. Satsi 310 000 IDR = halpaa huoneeseen kuljetettuina.
