Tässähän alkaa aika Pariisissa pikkuhiljaa loppumaan, joten tahtia on alettava kiristämään, tai sitten säästettävä seuraavaa kertaa varten XII. Varmaa on, että kyllähän tänne takaisin tullaan, vaikka ei ihan heti. Viime kerrastakin on tarkalleen vuosi. Tällä kertaa säätkin ovat olleet niin hyviä, että muilla kerroilla saa sataa vaikka ”mummoja taivaan täydeltä”.
Esipuhe sikseen. Tämän päivän teema oli nähdä jotain uutta yhdessä sekä katsella kalliimpia shoppauspaikkoja, siis ihan huviksi jälleen kerran. Aluksi metrolla Trocaderoon ja sen viereiseen vähemmän tunnetumpaan Passyn hautausmaalle. Kaikkihan ovat käyneet Trocaderon aukiolla ihmettelemässä Eiffelin jylhyyttä, Hitleristä lähtien. Onneksi kuuluisin kävijä ei kumminkaan onnistunut loppuvaiheessa tavoitteessaan, eli Pariisin muistomerkkien totaalisessa tuhoamisessa. Antoi kyllä käskyn tehdä näin, mutta onneksi kerrankin joku kieltäytyi ylemmän antaman käskyn toteuttamisesta. Aika harvinaista toisen maailmasodan aikaisessa maailmassa. Kiitos Pariisin sen aikaiselle Saksan hallitsijalle, jalkaväenkenraali Choltitzille. Muuten tämä kaupunki olisi tänä päivänä ehkä hieman eri näköinen. Kadut saattaisivat näyttää samoilta bulevardeilta, mutta ne hienoimmat muistomerkit saattaisivat silti puuttua.
Itse hautausmaa Cemetiery Passy on sikäli erikoinen, että se on lähellä kaikkien käymää paikkaa, mutta harva ilmeisesti kumminkaan vaivautuu tänne. Erittäin kuvauksellinen ja kaupan päälle saat Eiffelistä hyviä kuvia taustalle. Meillä on juuri tämä vaikeus, karsia kaikki huonoimmat Eiffel taustaiset valokuvat. Mutta nämähän ovat vain muistoja meille, ei muuta tarkoitusta varten.
Hautausmaa kulttuuri sai riittää, joten otimme suunnaksi uudemman kulttuurikohteen, Printemps ja Lafayette. Sehän jo tiedettiin etukäteen, että täältä lähdetään pois tyhjin käsin. Kunhan ihmettelimme kalliitta hintalappuja jne. Ehkä joskus jotakin. Annella on vissiin jotain mielessä, mutta katsotaan niitä sitten tulevaisuuden reissuilla.
Jalat rikki, joten kotia eli kämppää kohti takaisin. Nyt suihkunraikkaana hyvä miettiä loppuajan ohjelmaa tai tekemisiä. Ja pakkohan sitä on taas palata töihin kouluun maanantaina. Onneksi lento Suomeen takaisin la-iltana, joten on edes yksi päivä toipua tästä ”työreissusta”.
