Tällä kertaa ei ”ihan” live blogi paikan päältä vaan parisen kuukautta jälkikäteen tuleva. Parempi silti myöhään kuin ei ollenkaan.
Pitkästä aikaa taas meille tutussa kaupungissa ja taitaa olla samalla jo 13. kerta. Edellinen käynti oli 2019 syksyllä mutta kaupunki ja paikat olivat entisellään. Mihinkä ne muutamassa vuodessa ehtisivät muuttua kun kaupunki muutenkin säilynyt samanlaisena pitkän aikaa. Toki Les Hallesin aukio on muuttunut useampaan otteeseen siitä alkuperäisestä. Eli ei täälläkään kaikki ole niin pysyvää kuin voisi kuvitella.
Majapaikaksi otimme hieman erilaista ja erilaiselta alueelta, Saint Dennis ja hotelli Les Theatres. Sijainti oli hyvä suoraan Dennisin riemukaarta vastapäätä. Muutenhan alue on hieman etnisempää verrattuna moneen muuhun, mutta silti sopivasti hyvällä tavalla. Illallakin voit liikuskella ulkona, toisin kuin esim. Barbesin alueella. Itse huone oli erikoinen ja aika sokkelomainen joten tiedossa oli mukava viikko. Hotellilla oli pari erikoisuutta mihin emme olleet koskaan aikaisemmin törmänneet. Ensimmäinen oli kellarissa vapaasti käytettävissä oleva Hammam-kylpylä. Ja toinen oli vapaasti käytettävä baari. Eli pystyit itse ottamaan mitä tahansa tarjolla olevasta valikoimasta, joka oli hyvä. Myöhemmin vain ilmoitit respaan, että mitä olit ottanut. Baarimikkona toimiminen oli yllättävän hauskaa rentouttavan höyrysaunan jälkeen, ja ihan saatiin yleensä olla kahdestaan.
Viikko meni kokonaisuudessa nopeasti. Koska sijainti hotellilla oli hyvä niin joka paikkaan oli helppo päästä. Kolme keskeisimpää metrolinjaa kuljettivat kätevästi pidemmällä oleville kohteille. Kävellen pääsit Les Hallesiin joko Rue de Temple katua pitkin tai Montorgueil kadun kautta kiertämällä. Jos jälkimmäistä pitkin meni niin vakioksi kehittyi aina käydä Pariisin vanhimman leipomon kautta Stohrerin kautta. Tarjolla oli edelleen samoja vanhoja kuninkaalle aikoinaan tehtyä Baba Au Rhum leivoksia, jotka oli aikoinaan jo 1725 kehitetty kuninkaan makeanhimon tyydyttämiseksi. Näitä maistamalla pystyi ”ehkä” pääsemään tuon ajan makumaailmaan. Oli liian makea ja rommimainen. Tuolloin arvatenkin olleet hyvin eksoottisia.
Sää oli koko reissun hyvä ja aurinkoinen, joten tämä mahdollisti päivien viettämisen ulkona. Tutuiksi tulivat Canal Saint Martinin puistot sekä Seinen varsimaisemat. Erikoinen yhteensattuma oli osua kanaaleille samaan aikaan kun laiva kulki sulkujen kautta alavirtaan. Napoleonin rakennuttamat sulut toimivat edelleen hyvin. Porukkaa oli ensimmäisenä vkloppuna yllättävän paljon. Käytännössä kaupunki oli ihan täynnä. Syykin selvisi myöhemmin. Paikallisilla oli useamman päivän vapaat sekä lauantaina pelattiin UEFA:n loppupeli Pariisin stadionilla. Yllättäen kaikki ei mennyt ihan putkeen itse stadionilla mutta kaupungilla oli ainakin tunnelmaa.
Loppupäivinä pitkästä aikaa Pere Lachaise hautausmaalle kameran kanssa pyörähtelemään. Alkukesästä hieman eri näköistä kuin talvella tai syksyllä. Mukava reissu. Takaisin Suomeen aamuyöstä klo 03.00 ja aamulla lukukauden viimeinen opettajakokous klo 09.00
Sekalaisia kuvia viikon varrelta sieltä sun täältä
Pere Lachaise Hautausmaa
