Lepposia poikia nämä indonesialaiset, laulelevat töitä tehdellesssä ja vapaalla kitara soi ja Oasis ja Beatles raikuu tunnistettavasti, vaikkkei englantia muuten osaakkaan. Kuulostaa ihan paikalliselta Remulta :). Meidän mökkinaapurit (ne ainoat) Australiasta ja Singaporesta ovat aikamoisisa maailmankiertäjiä. Kuulostaa siltä, että kaikki mantereet on koluttu ja meillä vielä paljon nähtävää. Mahtava paikka snorklata, vaikka mitään isompaa ei ole yrityksestä huolimatta bongattu.
Ai niin, kuultiin juuri, että Rasmuksen pojat olivat vuodenvaihteessa täällä samassa mökissä missä me nyt.Olivat tekemässä biisejä ja kuulemma kaikki tytöt olivat ihan hurmiossa poikien perässä. Soitttelivat akustisella kitaralla terasilla kynttilöiden valossa ja vieläkin heitä muistellaan täällä lämmöllä, hyvä Rasmus. Suomalaisille on täällä partymaine, koska viereisen paikan omistaa suomalainen pariskunta ja siellä kuulemma biletetään mukavasti, ainakin silloin kun suomalaisia on majoittunut. Löydettiin ihana hiekkasärkkä, joka paljastui laskuveden aikaan ja hävisi sitten näkymättömiin. Rannan edessä on kiva ponttooni, jolle voi mennä levähtämään ja putsaamaan laseja snorklauksen välissä.
Manadon satama-alue oli muuten aika painostava paikka. Epämääräisen näköistä jengiä, jotka naureskeli ja huuteli jotain. Ainakin näin naisnäkökulmasta erittäin painostava tunnelma ja useamman kerran sanottiin awas (varo), ja välillä naurun kera. Joku paikallinen hullu alkoi seuraamaan meitä, heitteli tavaroita ja yritti koskea. Näimme pankin edessä turvamiehiä, joten siirryimme sinne ja he saivat häädettyä hullun kimpustamme. Mutta koska näimme siis vain satama-alueen, niin sen perusteella emme voi vielä tuomita koko kaupunkia, koska kuitenkin osa vastaantulevista huuteli iloisesti Hello ja turvamiehet olivat todella ystävällisiä. Pois tullessamme koitamme selvittää tunnelmaa muualta kaupungista.
