Tänään tuli otettua lopultakin hieman rauhallisemmin. Ollut sellaista kävelyä edelliset päivät joten pakko ottaa rauhallisemmin. Jalat on kävelyistä kipeänä. Eikä se eilinen kahden ja puolen tunnin jonotussessiokaan tilannetta yhtään parantanut.
Aamulla tuli silti otettu metro käyttöön ja linjaa 1 pitkin melkein toiseen päähän Pont de Neuillylle asti. Defensen kauppakeskus olisi ollut enää muutaman pysäkin päässä. Mikä toi tänne täysin tuntemattomalle asemalle? No Temple de l’Amour totta kai. Vanhana romantikkona oli pakko saada kuva kyseisestä temppelistä, lähinnä kylläkin sen erikoisuuden takia. Ei näitä Pariisissa muita vastaavia ole. Kuvauksellinen kohde kylläkin.
Pienen käppäilyn jälkeen suoralla linjalla takaisin St. Paulille ja kauppaan hakemaan kaikkea kivaa illalla tänne saapuvalle Annelle. Juuri tätä kirjoittaessa Flightradarin mukaan kone olisikin laskeutunut CDG:lle. Tästä about tunti niin pitäisi olla perillä
Ennen sitä tuli käytyä pieni kierros Maraisin alueella. Tämä rannan puoli Mareesta on todella viihtyisä, rauhaisa ja paljon idyllisiä paikkoja sisällään pitävä alue. Ylempi puoli on täynnä turistien kuhinaa, Rue des Rosiersilla varsinkin. Silti oikein mukavaa aluetta sekin. Paljon kauppoja ja ennen kaikkea se kaupungin paras Falefel koju..Shawarma nam.
Hauska nippelitieto tämän alueen Hotelleista esim. Hôtel de Sens. Eli vanhoista 1600-luvun asumuksista, ei nykyajan majoitusliikkeistä. Melkein jokaisen aikanaan hienomman asumuksen ulko-oven yhteydessä on ollut hieno koristeltu kaiverrus, ornamentti. Suurin osa näistä on nykyään kylläkin tyhjää täynnä. Miksi? Maraisin alue oli aikoinaan hetken aikaa ns. paremman väen suosiossa. Rakennukset ja sukuvaakunat toivat näyttävyyttä ulko-oven pielessä ja kertoivat kuka tärkeys oven takana asuikaan. Kunnes vallankumous 1789 tuli ja sekoitti systeemit totaalisesti. Enää ei ollutkaan hyvä pitää omaa taustaansa liian paljoa esillä. Liika pröystäily saattoi johtaa giljotiinin terän alle, kuten useimmassa tapauksessa kävikin. Parempi oli poistaa rahvasta ärsyttävät sukuvaakunat ovikoristeista joko itse tai juuri kapinaan nousseen väen toimesta. Tämän takia suurimmassa osassa tämän alueen vanhojen talojen ovien yhteydessä on edelleen koriste, josta kumminkin selvästi puuttuu jotakin. Kaikella on oma tarinansa.
