Oli varsin kesäinen viikko. Tosin jos täällä pidempää haluaisi olla, pitäisi alkaa keksimään enemmän jotain tekemistä, retkiä kenties. Emme ole tottuneet ihan vain paikalla oloon ilman että lähimaastoa ei ”hieman” pääsisi tutkimaan. Toki paikalla olokin tekee hyvää mutta pieni toiminta ja vaihtelu virkistää mukavasti. Kairo teki tähän viikkoon sen kaivatun ”muun” jutun.
Hotelli oli kiva, varsinkin kun saimme odotetun altaallisen huoneen oikeaan suuntaan. Välillä ne asiat on pienestä kiinni. Aina kannattaa pitää puolensa ja selvittää onko muutos mahdollista jos ensimmäinen vaihtoehto ei miellytä. Ruuat olivat hyviä ja sitä riitti. Näihin oli selkeästi tässä paikassa panostettu. Ehkä koronasta johtuen, ruokia ei päässyt itse ottamaan, vaan niitä annosteltiin kokkien toimesta tiskiltä. Hyvä järjestely vaikka aina välillä hieman aiheuttikin jonoa. Viimeisen illan Intialainen ei vastannut odotettua tasoa. Sen verran olemme tämän maankolkan ruokaa syöty ja tehty että jotenkin osaamme jo arvioida milloin saatu ruoka hyvää tai tosi hyvää.
Paluumatkan lento lähti heti puolenyön jälkeen ja oli Istanbulissa n. klo 04.00 aamulla. Täällä reilun neljän tunnin vaihto ja lopulta kotosalla puolenpäivän jälkeen. Ei se ihanteellisin matkustuskohta vuorokaudesta mutta menetteli. Toisaalta tehokkaintahan se on yöllä matkustaa jolloin hyvää päiväaikaa ei kulu koneessa istuessa.
Eli kannatti kokeilla jotakin uutta. Kaikki haluttu toteutui joten nyt on hyvä kerätä töissä virtaa seuraavaa reissua varten.
